Hiukkasen FIAP- tilastoa

Posted on by

Laskeskelin hiukan tilastoja siitä, mitä ensimmäinen FIAP- arvonimi oikeastaan maksoi. Ja mietin samalla kuinka pitkälle menen noissa arvonimissä. Voisin käytännössä lopettaa niiden hankinnan tähän, koska minulla on käytännössä ns. AFIAP- arvonimen hyväksynnät kasassa.

Nuo arvonimivaatimuksethan on seuraavat:

Itse aloitin arvonimien pohtimisen vuonna 2020 ja osallistuin ennen vuotta 2025 viiteen eri näyttelyyn. Näitä tuloksia ei muuten huomioitu sääntömuutoksen takia uudessa arvonimessä eli NFIAP- arvonimessä. Käytännössä oma NFIAP- arvonimi on tehty vuoden 2025 aikana eli sen jälkeen kun siirryin eläkkeelle.

Vuoden 2025 aikana olen osallistunut 20 näyttelyyn ja edes niitä kaikkia ei olisi tarvittu tuon arvonimen saamiseen. Mutta tuo 20 näyttelyä ja niiden keskiarvoinen hinta eli noin 15 euroa kertoo rahallisesta panostuksesta. Eli vuonna 2025 rahallinen panostus arvonimeen oli näyttelyiden osalta noin 25 euroa kuukaudessa. Lisäksi tuli mukaan vielä 150 euron hakemusmaksu.

Eli minulla on tullut vuonna 2025 kuluiksi noin 40 euroa kuukausi. Käytännössä tuo sisältää jo jonkin verran ns. AFIAP- arvonimeen kuuluvia näyttelymaksuja. Ja laitetaan vielä vielä hiukan tilastotietoa asiasta.

Tilastoa:

  • Kuvia hyväksytty näyttelyihin 19 eri maassa.
  • Erilaisia hyväksyttyjä töitä 31 kappaletta
  • Tällä hetkellä hyväksyntöjä on 75 kappaletta
  • Palkintoja tai kunniamainintoja 3 kappaletta
  • Näyttelyitä vuodesta 2020 alkaen 36 kappaletta, niistä 5kp ennen vuotta 2025

Ja mitä sitten seuraavaksi

Miksikö siis osallistun noihin näyttelyihin. Se todellinen syys ei ole arvonimet vaan tuomareiden antamat pisteet. Ne kertovat siitä, että vaikuttiko kuva tuomariin. Jos vaikutti ja kuvan tekninen laatu oli riittävä, niin silloin kuva on onnistunut. Ja kun tietää, että kuvan pitää aiheuttaa reaktio nopeasti, niin kuvaaminen muuttuu haasteellisemmaksi.

Toinen syy on se, että haluan saada oman filmille kuvaamisen sille tasolle että sillä pärjää näyttelyissä. Filmille kuvatessa haasteet on hiukan erilaiset kuin digille. Kuvaa joutuu suunnittelemaan vielä enemmän ennakkoon.

Ylläoleva kuva on kuvattu Tukholmassa filmille eli CineStill 800:llä. Tuo on pärjännyt yllättävän hyvin eri näyttelyissä eli se on hyväksytty 5 eri näyttelyyn. Ja pisteitä tutkimalla se ei ole ikänä jäänyt alarajan pintaan. Minulla on muutama muukin filmille kuvattu näyttelykuva ja väliin olen hämmentynyt tuomarien positiivisesta asenteesta noihin kuviin.

Mutta tuolla oli kysymys: Mitä sitten seuraavaksi? Vastaus on aika helppo eli minulla on käytännössä kasassa AFIAP- tason näyttelymenestys eli katse pitää kääntää vuoteen 2027. Ja asettaa sitten tavoitteeksi EFIAP. Käytännössä puolitoista vuotta aikaa ja hyväksyntöjä pitää saada reipas sata aikaiseksi. En pidä tuota mitenkään mahdottomana vaikka pieni haaste tuossa voi olla. Eli se haaste on saada nykyisellä budjetilla ja kilpailutahdilla noin 6-7 hyväksyntää kuussa. Eli tarkoittaa kuvien laadun parantumista.

Tähän tekstin loppuun voi mainita, että haave muuttuu tavoitteeksi siinä vaiheessa, kun ajattelun rinnalle tulee päätös ja työ. Aiemmin ajattelin, että olisi hienoa saavuttaa seuraava EFIAP- arvonimi joskus tulevaisuudessa, mutta nyt olen aloittanut sen tavoittelemisen konkreettisesti. Tavoitteena on, että kaikki vaatimukset ovat täytettynä marraskuuhun 2027 mennessä. Samalla huomaa, että jokainen saavutettu tavoite synnyttää jälleen uusia haaveita.

Tälläistä pohtimista ja kuvaamista tällä kertaa, Kari…

P.S. Viimeinen kuvasaraja kertoo siitä, että lähden yrittämään yhtä uutta sarjaa eli Photo Journalismia. Ja seuraavassa näyttelyssä on mukana ensimmäiset journalistisen kuvaamisen kuvat kokeilemassa onnea.