Potrettikamera

Oma potrettikamera on aika pitkällä. Sillä pystyy kuvaamaan ja kuvaaminen kertoo ongelmista mitä vielä on. Ja kuvaaminen muistuttaa myös siitä miten haastavaa oli kuvaaminen ilman nykyisiä automatiikoita. Asioita joutui mittaamaan, laskemaan ja arvioimaan. Mutta samalla tämä potrettikamera on aika opettavainen projekti.

Alunperin kameran idea lähti siitä, että minulla oli vanha todennäköisesti 1920- luvulta oleva objektiivi. Ja en tiedä, että onko sitä käytetty kamerassa vaiko suurenkoneessa. Sen tiedän, se on aika huonokontrastinen. Eli kyse on Ihagee 180/4.5 -objektiivista, jonka olen ostanut Kameratorilta.

Tuo objektiivi on ollut minulla useamman vuoden ja hakenut omaa paikkaansa. Jossain välissä keväällä pohdin, että sen ympärille voisi tehdä kameran. Ajatukset pyörivät sliding box- tyyppisen ja palkin välillä. Mutta kun kamerasta puuttui suljin, niin ajatus ei edennyt. Keväällä pohdin, että tekisinkö yksinkertaisen giljotiinityyppisen sulkimen ja miten idea istuisi tuohon tuohon objektiiviin. Samalla pohdin, että kameran voisi tehdä Sinarin palkeen ympärille eli tehdä ilman etu- tai takalaudan kääntöjä olevan yksinkertaisen potretti kameran. Käytännössä tarkennus hoidetaan palkeen avulla.

Jostain tälläisen kuvan kaltaisesta kamerasta idea lähti jalostumaan eli teen yksinkertaisen ja yksinkertaisella tarkennussysteemillä varustetun kameran: Potrettikameran. Ja tälläisen tekeminen ei ole mahdotonta. Tehdään valonpitävä putki jonka pituutta voi säätää. Etupäässä on objektiivi ja takapäässä filmikasetti tai tähyslasi tarkennusta varten. Aika suoraviivaisen yksinkertainen rakenne.

Objektiivin polttovälin perusteella pystyi arvioimaan rungon pituuden. Sinarin palje määritti osan mitoista ja loput filmikasetti. Tarkennusmekanismi on hiukan elänyt, mutta tällä hetkellä tarkennus toimii makrokiskon avulla.

Kamerahan on aika yksinkertaisen näköinen ja se on pääsääntöisesti 3D- tulostettu, koska se on nopea tapa tehdä prototyyppejä. Kamerassa ei ole oikeastaan mitään uutta vaan se on tehty vanhanaikaisia kameroita mukaillen. Tuolla on ehkä vaikeimmat osat tähyslasin hionta ja saaminen hyväksi.

Suljin

Sulkimen osalta mietin monenlaisia ratkaisuja ja koska kyseessä on ns. potrettikamera, niin päädyin giljotiinisulkimeen koska epäilin, että osaan tehdä siihen salamatäsmäyksenkin.

Giljotiinisuljin on periaatteessa hyvin yksinkertainen ratkaisu. Siinä suljinlevy liikkuu nopeasti objektiivin edessä olevan kuva-aukon ohi. Levyssä oleva aukko päästää valon filmille ja suljinaika määräytyy sen mukaan, kuinka nopeasti aukko kulkee kuva-aukon ohi.

Tällainen suljin sopi tähän projektiin hyvin, koska siitä ei tarvinnut tehdä kovin monimutkaista. Tein suljinlevyt kapalevystä ja rakensin niille ohjaimet, joissa levy pääsee liikkumaan suoraviivaisesti. Erilaisilla levyillä voin kokeilla erilaisia suljinaikoja. Ensimmäisissä kokeiluissa pääsin noin 1/30 sekunnin suljinaikaan, mikä oli potrettikuvausta ajatellen jo varsin käyttökelpoinen.

Giljotiinisulkimen etuna on myös se, että sen toimintaa on helppo seurata ja mitata. Se on täysin mekaaninen laite, joten suljinajan muuttamiseen ei tarvita mitään sähköistä ohjausta. Tässä projektissa se tuntui muutenkin sopivan kameran ideaan: mahdollisimman vähän osia ja mahdollisimman yksinkertainen toimintaperiaate.

Salamatäsmäys ja pieni rele

Salamatäsmäyksen toteuttaminen olikin sitten oma pieni projektinsa. Suljinlevyyn tuli pieni magneetti ja sen lähelle reed-rele. Kun suljin liikkuu, magneetti kulkee releen ohi ja sulkee salaman laukaisupiirin. Näin täysin mekaanisen sulkimen liike voi samalla käynnistää salaman juuri oikealla hetkellä.

Salamatäsmäyksen perusidea on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Kameran sulkimen pitää kertoa salamalle, milloin kuva otetaan. Vanhoissa kameroissa tämä tehtiin mekaanisella koskettimella: sulkimen liikkuessa kaksi kontaktia yhdistyi ja salama välähti. Käytännössä kyse oli siis hyvin yksinkertaisesta sähköisestä kytkimestä.

Vanhoissa salamissa laukaisupiirin jännite saattoi olla varsin korkea, jopa satoja voltteja. Siksi mekaaninen kosketin oli kätevä ratkaisu. Myöhemmin elektroniikan yleistyessä laukaisujännitteet laskivat muutamiin voltteihin ja salamien ohjaus muuttui muutenkin sähköisemmäksi.

Omassa giljotiinisulkimessani päätin toteuttaa täsmäyksen hieman vanhaa ideaa mukaillen, mutta ilman varsinaista sähköistä kytkintä sulkimessa. Kiinnitin suljinlevyyn pienen magneetin ja sijoitin sen lähelle reed-releen. Kun suljin liikkuu, magneetti kulkee releen ohi ja reed-releen kosketin sulkeutuu. Salama saa tästä tarvitsemansa laukaisusignaalin.

Ratkaisu on hauskan yksinkertainen. Suljin on puhtaasti mekaaninen, mutta sen liike synnyttää samalla sähköisen laukaisun. Ei tarvita mikroprosessoria, monimutkaista elektroniikkaa eikä varsinaista sähköistä kytkintä suljinmekanismiin. Pieni magneetti, pieni rele ja muutama johdin riittävät.

Tavallaan tässä palataan siis aika lähelle salamavalokuvauksen alkuaikojen perusideaa: suljin vain sulkee kontaktin oikealla hetkellä. Tekniikka on vain vaihtunut hieman toisenlaiseksi.

Testien perusteella pystyn käyttämään myös vanhanaikaista Bowensin Monolite- salamaa. Niiden ominaisuus on se, että täsmäysjännite voi olla satoja voltteja ja ne normaalisti tuhoavat modernit kamerat. Toisaalta samalla reed-rele tekniikalla pystyn käyttämään myös nykyaikaisia triggereitä.

Missä kohdassa ollaan nyt menossa

Haeskelin tarvikekaupasta sähköisiä osia ja sieltä jäi mieleen myyjän kommentti:

Hän nauroi, että projekti kuulostaa helpolta niin kauan kuin sitä ei itse joudu tekemään.

Ja se kertoi osin myös siitä, että ensimmäinen versio on oikeastaan valmis ja sieltä löytyy ongelmia: tarkentaminen on vaikeaa, on ergonomia ongelmia ja kamera on hidas käyttää. Toisaalta voi ajatella niinkin, että kamera on kuvauskelpoinen

Tämä on ollut opettavainen projekti tähän saakka. Tuolla on mukana vanhaa tekniikkaa, on joutunut laskemaan ja pohtimaan himmenninlevyjen tekemistä, muistelemaan salaman ohjeluvun määrittämistä ja monia vanhoja asioita.

Kameralla pystyy jo kuvaamaan. Seuraava vaihe on ottaa sillä kohtuullinen kuva. Ja parantaa muutamaa huonosti toimivaa kohtaa. Tällä hetkellä painopiste siirtyy hiljalleen kuvaamiseen ja siellä on seuraava haaste. Olen nimittäin ajatellut kuvata tuolla kameralla FIAP- hyväksynnän saavan kuvan. Siihen kuvaan saattaa mennä vielä pieni hetki.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…