Neulanreikä kamerasta kohti autofokus potrettikameraa

Minulla on aika pitkiä projekteja. Kameroiden puolella ne saattavat kestää todellisuudessa vuosia, koska teen aluksi jotain yksinkertaista oppiakseni asian ja sitten kasvatan projektia eteenpäin. Projekteja voisi kuvata MVP- mallin mukaisiksi. Pienin toimiva tuote (engl. Minimum Viable Product, MVP) on uusi, markkinoille vasta yrittävä tuote tai palvelu, jossa on vain sellaiset ominaisuudet, jotka tyydyttävät varhaisten asiakkaiden tarpeet. Pienimmän toimivan tuotteen tarkoitus on kerätä palautetta tuotekehitykseen.

Toisaalta noita projekteja voisi kuvata myös sanonnalla inkrementaalinen innovaatio tai kehitys. Sitä Wikipedia kuvaa näin:

 Inkrementaalisella innovaatiolla tarkoitetaan kehitystoimintaa, jossa jokin tuote, teknologia tai muu sellainen muuttuu askel askeleelta. Esimerkiksi palvelualoilla innovaatiotoiminnasta saatetaan puhua käsitteillä asiakastyytyväisyyden lisääminen tai laadun parantaminen.

Minullahan kameroiden tekeminen lähti sieltä mistä moni muukin aloittaa eli neulanreikäkamerasta. Ja hyvin yksinkertaisesta syystä eli tarvitaan laatikko, pieni reikä ja tapa pitää filmi paikoillaan. Neulanreikäkameroista luonnollinen polku oli kohti Frankenkameroita eli eri osien yhdistämisestä ja niistä uuden kameran koostamiseen.

Ylläolevan kuvan kamera sisältää osia Mamiya Press- kamerasta, Polaroidin lähikuvauskameran Tominon objektiivin, sopivan laatikon ja tarkennus on todellisuudessa muuttuvapituinen loittorengas. Ruman näköinen laitos, mutta tuolla saa kuvattua.

Ja noiden jälkeen on tullut rakennettua muutama ns. Fix Focus eli kiinteätarkenteinen kamera 120- rullafilmille, 6,5×9 cm laakafilmille ja 4×5 laakafilmille. Noiden kiinteätarkenteisten kanssa on tullut mietittyä ja opeteltua syväterävyyttä ja esim. hyperfokaalisen tarkennusetäisyyden käyttöä. Nuo kamerat on hauskoja käyttää.

Kuvassa oleva kamera on tällä hetkellä yksi suosikkikameroitani. Kuvaan sillä erilaisilla reissuilla joko ISO 200 tai 400 filmille. Eli mitataan valotus, säädetään aukko ja aika ja suunnataan kohteenseen. Tuo on usein mukana ilman etsintä eli arvioin mielessäni kuvan. Mukava kamera käyttää ja sillä tulee kivaa pikku kuvaa.

Viimeisin isompi osaprojekti on ollut 4×5″ laakafilmiä käyttävä potrettikamera eli se on alunperin ajateltu sellaiseksi entisajan studiokameraksi. Yksinkertainen kamera. Ja siinä on kokeiltu kuinka 1920- luvun objektiivi toimii ja rakennettu sille ns. giljotiinisuljin ja myös salamatäsmäys. Sekä lisäksi ns. water stop himmennnilevyt objektiivin himmentämistä varten.

Viimeaikojen hiominen tämän potrettikameran kanssa on liittynyt tarkennukseen eli olen yrittänyt saada tähyslasin pinnan samalle tasolle kuin filmin. Ja tällä hetkellä kamera tarkentaa siihen mihin sen kuuluu.

Tarkennus on tehty Ilford Delta ja OptiMono kasettien kohdalle ja siellä se tarkennus on. Eli pystyn nyt kuvaan asetelia noin reilusta metristä.

AF:ää ja panoraamakameraa

Tällä hetkellä nuo minun omat kamerat toimivat kohtuullisen kivasti eli voin kuvata potrettikameralla potretteja ja muilla erilaisia retkikuvia. Eli saan filmikuvauksen puolella kuvattua haluttuja asioita.

Mutta samalla olen pohtinut sitä, että millaista olisi kuvata automaattitarkenteisella 4×5 potrettikameralla. Ja se on hiukan mietittänyt eli tekisinkö sellaisen. Ideoita olen katsellut conflict.cameras- instasivulta ja myös DJI versiosta.

Ja uskoisin, että jatkan tuon potrettikameran kehittämistä eli teen seuraavaan versioon af- tarkennuksen. Se on helpohko suunnitella, kun nyt minulla on manuaalitarkenteinen testikamera. Eli aluksi mittaan palkeen liikkumia ja sitten pohdin etäisyyden mittaamista. Yksinkertaisen AF:n tekeminen ei pitäisi olla mahdoton urakka.

Toinen asia mikä minua kiehtoo on pyöriväobjektiivisen panoraamakameran teko. Itsellä on kaapissa kaikenlaisia hassuja objektiiveja ja uskon, että tuollaisen tekisi aluksi täysin manuaalisena helposti. En usko, että teksin tälläistä käyttökameraksi vaan laitteeksi, jolla voin testata ideaa.

Luulen, että syksyn ja alkutalven projekti on tehdä yksinkertainen autofokus ja yhdistää se 4×5″ potrettikameraan. Tämä olisi enemmän sellainen tekninen haaste kuin mitään muuta. Käytännössä hiukan laskentaa, ohjelmointia ja sun muuta. Ehkä hiukan myös mekaniikkaa. Muttei kuitenkaan mitään erikoisen vaikeaa eli enemmän mielenkiintoista.

Ja tuo panoraamakamera olisi kait lähinnä sellainen kuriositeetti eli kummallinen laite. Sellainen, jonka voisi rakentaa 120- filmin ympärille. Eli en tiedä olisiko minulla tuolle mitään käyttöä vaan olisko se vain laite jolla tutkin asiaa. Sellaista insinöörimäistä mielenkiintoa.

Luulen, että seuraavat diy- projektit ja niistä kirjoittaminen liittyy tuohon4x5″ autofokuskameraan. Ja samalla alan hiljalleen taas kuvaamaan uutta kuvaa. Seuraava kuvausprojekti kyllä liittyy joko kärpäsiin tai ampiaisiin ja teen sen digillä.

Tälläistä pohtimista tänään, Kari…