Meneekö tekniikka aina eteenpäin- vai voisiko sitä kulkea myös taaksepäin

Posted on by

Jos kuvaisin märkälevytekniikalla, voisin kokeilla, saisinko aikaiseksi kaupunkikuvan, jossa cyberpunk-ajoneuvo ajaa Aleksis Kiven kadulla. Se saattaisi vaatia hiukan tavallisesta poikkeavaa kuvaamista. Märkälevyllä kun on omat rajoituksensa. Mutta yhdistämällä eri tekniikoita kuva voisi syntyä lopulta varsin vaivattomasti. Vaikein osuus saattaisikin olla märkälevyn käsittely.

Tässä piilee yksi valokuvauksen kiinnostavista puolista: ei ole olemassa vain yhtä tekniikkaa, jota pitäisi käyttää alusta loppuun. Kuvan voi rakentaa useamman menetelmän yhdistelmänä. Ja myös kulkemalla tekniikoiden historiajanaa edestakaisin.

Katselin yhtä talvista harjoitusta, jossa alkuperäisessä kuvassa on mallina Outimarya ja kuvan muunnosta ehkä erilaiseen ympäristöön. Tämähän on aika normaali AI:n käyttötapa. Meillä on joko referenssikuva, joka kertoo tyylistä tai vaihtoehtoisesti rakennetaan kohteen ympärille uusi maailma. Eli kuva on oikeastaan sekateos reaalimailmaa ja generoitua kuvaa.

Eli selvästi olen opetellut ”normaalin” tavan eli pyritään aika realistiseen tulokseen. Ja ollaaan tyytyväisiä jos kuvaa ei tunnisteta AI- kuvaksi. Tai sitten kuvan pitää olla sen verran absurdi tai surrealistinen että se nähdään.

Entä jos kulkisi historiajanaa joka suuntaan

Minulla on tällä hetkellä rajoitteena se, että olen harrastajakuvaaja ja osallistun Tampereen Valokuvausseura RY:n toimintaan. Ja harrastan näyttelytoimintaa FIAP- näyttelyiden kautta. ja tämä rajoittaa osin myös ajatteluanikin. Eli kuvan kaikkien osin pitää olla itse kuvattuja.

Nuo kaksi asiaa eli Fiap ja valokuvausseura on aika paljon määritelleet minkälaista kuvaa kuvaan. Eli en oikeastaan rakenna kuvia vaan kuvaan. Eli ovat rakentaneet laatikon reunat.

  • Kaikki kuvan osat itse kuvattuja
  • Varotaan AI:n käyttöä
  • Kuvista tehdään näyttelykelpoisia
  • Kuvien tarkoitus on tuoda arvonimiä

Ja nuo laatikon reunat näkyvät omassa kuvaamisessa. Eli kuvat tehdään oikealla prosessilla ja oikeilla työkaluilla. Siellä ei kuljeta polkua takaperin. Idea, kuva, jälkikäsittely, valmis. Tuo sopisi ammattikuvaamiseen tai teolliseen tuotantoon.

Nuo rajat ovat alkaneet ahdistamaan. Ja siksi osin jopa tavoitteellinen kuvatuotanto voisi etsiä uuden haasteen, jotta pääsisin laajentamaan laatikkoa ja kulkemaan polkuja eri suuntiin. Esim. niin että polun lopputulos on fyysinen kuva, muttei välttämättä digitaalinen printti.

Olen muutaman päivän touhuillut AI:n kanssa ja minulle on alkanut selkenemään, että minun vaan tarvitsee etsiä ne sopivat työkalut itselle. Eli opetella AI- kuvan työnjohtajaksi. Ja samalla kun olen tehnyt kuvia ilman ns. näyttelykuvaajan rasitetta, niin olen huomannut että pystyn kulkemaan 1800- luvun tekniikoista 2026- vuoden tekniikoihin. Ja myös molempiin suuntiin tätä polkua.

Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin AI- tekniikat tukevat vanhoja tekniikoita. Ja jos alkaisin valokuvaajasta taiteilijaksi, niin kulkisin varmaan kuvantekotekniikoissa vastavirtaan eli hyödyntäisin myös vanhan tekniikan hyötyjä ja työtapoja.

Ajattelen, että yksi omista tavoitteista on täynnä eli harrastaja-arvonimen saaminen. Jatkan varmaan omaksi ilokseni niiden hankkimista, mutta ne eivät kuulu enää sinne bucket listalle. Mutta AI:n käyttö ja tutustuminen kuuluu sille listalle. Haluan nähdä miten tuota oppii käyttämään vanhoilla päivillä. Ja erityisesti sen, että miten se taipuu työkaluksi ehkä hiukan vanhempien tekniikoiden kanssa.

Blogissa olevat kuvat on pieniä kokeiluja kevään ja kesän ajalta. Niissä olen vasta tehnyt pientä pintaraapaisua aiheeseen. Ja nyt minulla on jonkinlainen näkemys mihin tuo sopii itsellä.

Tälläistä kuvittamiseen liittyvää asiaa tänään, Kari…