Isoformaatti kameralla filmille kuvaamista

Posted on by

Jos lähden digin kanssa kuvaamaan, niin pääsääntöisesti lataan akun ja tyhjennän muistikortin. Ja mietin mitä kuvaan ja otan soipvat objektiivit mukaan. Kuvaamaan lähteminen on helppoa ja minun kuvaustavalla kalusto mahtuu useinmiten olkalaukkuun.

Eli kuvaaminen on loppujen lopuksi aika suoraviivaista touhua:

  • Valitaan päivän kuvausaihe ja suunnitellaan sitä hiukan
  • Valitaan sopivat objektiivit mukaan
  • Kuvataan
  • Jälkikäsitellään eli säädetään kuvat esim. LightRoomissa tai Photoshopissa valmiiksi

Aika suoraviivaista touhua eli kamera mukaan ja kuvaamaan, koska digikamera antaa mahdollisuuden aika laajoihin säätöihin kuvausvaiheessa.

Asia muuttuu hyvin paljon kun lähdetään kuvamaan filmille. Kinofilmillä (eli normaali FF- kennoista vastaava kuvakoko) tehdään päätökset filmiherkkyydestä ja myös tyypistä seuraavan 36 kuvan osalta. Eli ne voivat olla mv- kuvia tai värillisiä ja esim. kuvataan ISO 100- arvoilla koko ajan.

Ja itse kuvaan myös välillä isoformaattia. Esim. Kamerakoulussa asia kuvataan näin:

Laakafilmi

Kolmas yleinen kattotermi tässä kokohierarkiassa on laakafilmi, eli ns. isoformaatti. Kuten nimi viittaa, on isoformaatin filmi ihan konkreettisesti kaikista isointa näistä kolmesta ja tuottaa melko hurjan kokoista resoluutiota.

Laakafilmit ovat yleensä 4×5 tuumaisia (102×127 mm) tai isompia yksittäisiä arkkeja kun taas 35mm ja 120-filmit pakataan useamman kuvan rulliksi.

Ja tässä kohdassa laakafilmille kuvatessa kuvaaminen muuttuu aika paljon. Yksinkertaisimmillaan kuvaan yhdellä kuvauskävelyllä kuvat yhdellä filmityypillä ja kuvaan sen sen ominaisherkkyydellä. Eli itse pystyn kasettien määrän takia kuvaaman vain neljä kuvaa.

Kuvaminen muuttuu aika paljon. Eli jokaisen kuvan kohdalla pitää tarkkaan harkita se, että mistä kuvan ottaa. Pohtia valoitukset ja esim. käyttääkö mv- kuvauksessa esim. keltaista tai punaista filtteriä korostamaan taivasta ja pahimmillaan sitäkin, että kuvaako filmin omalla herkkyydellä vai vai jollain muulla.

Eli kuvaaminen muuttuu hiukan digillä kuvaamisesta. Polku valmiiseen kuvaan on hiukan pidempi:

  • Pohditaan ennen kuvaamista sitä millaiselle filmille kuvataan (mv/väri)
  • Ladataan filmit kasetteihin.
  • Etsitään kuvauskohteet ja pohditaan esim. suotimien tarvetta
  • Mitataan valoitus
  • Kuvataan
  • Kehitetään negat (pohditaan millä aineilla ja miten)
  • Digitoidaan kuvat
  • Tehdään mv- kääntö eli kuvat positiiveiksi
  • Jälkikäsittely

Listasta näkee, että miksi kuvia syntyy vähän ja niiden kuvaamista pitää harkita. Ja myös hiukan tekniikkaa miten ne kuvataan. Eli jo kuvausvaiheessa pitää tietää mitä yrittää ja miten sitä yrittää kuvata. Kuvaaminen on hitaampaa ja hyvin erilaista kuin digillä.

Tämän tekstin kuvitus on eiliseltä kävelyretkeltä, jossa harjoittelin punaisen ja keltaisen suotimen käyttöä. Eli sitä kuinka ne vaikuttavat taivaaseen ja kuinka lasketaan oikea valotusaika kuvattaessa. Samalla pohdin myös sitä, että miten filmivalinta vaikuttaa mm. liikkuvien kohteiden kuvaamiseen.

Kamerana muuten ns. DIY- kamera eli 4×5″ laakafilmiä käyttävä 65 millisellä objektiivilla varustettu kiinteätarkenteinen kamera. Tuolla kuvaaminen vastaa aika hyvin sitä kuin ns. täyskennodigillä kuvaisi noin 20 millisellä polttovälillä. Ja filminä oli Fomapan 200 ja kehitys Ars Imago FD- kehitteellä.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…