Salamatäsmäys

Minulla on ollut pitkin kesää tekeillä vanhahtavan tyylinen potrettikamera. Ja sillä on koekuvailtu erilaisia aiheita ja viimeviikolla kuvasin sillä koekuvan studiolla. Kuva oli kohtuullisen onnistunut vaikka salamaman laukaisu oli käsiohjauksella. Ja kyseistä käsiohjauksesta johtuen yleisvalo teki tepposensa eli kuvassa oli liike-epäterävyyttä pitkän valotusajan ja oheisvalon vaikutuksesta.

Kameran rakentamisen syitä on monia. Eläkkeellä pitää olla puuhastelua ja yksinkertainen pudotussulkimella varustettu kamera vie kuvaustekniikan tuonne 1900- luvun alkuun. Yksinkertainen suljin, tarkennus ja himmenninjärjestelmä. Siirretään mahdollisimman paljon kuvaasen onnistumista kuvaajan harteille.

Nyt tiedän, että pystyn tekemään yksinkertaisen sulkimen ja seuraava vaihe olisi rakentaa siihen mukaan salamatäsmäys. Salamatäsmäyksen tekeminen ei olisi mikään haaste nykytekniikalla; yksi ledi, valotransistori, pari muuta komponenttia ja Arduino. Noilla tekisin muutamassa tunnissa toimivan salamatäsmäyksen giljotiinisulkimelle.

Täsmäysmenetelmät

Kameroissa on useampia erilaisia salamatäsmäysmenetelmiä. Nykyisten modernien salamoiden kanssa käytetään yksinkertaisimillaan niin kutsuttua X- sync- menetelmää.

X-sync tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että salama välähtää juuri silloin, kun kameran suljin on kokonaan auki. Näin salaman valo osuu tasaisesti koko kuva-alalle.

Verhosuljinta käyttävissä kameroissa tämä onnistuu vain tiettyyn suljinaikaan asti. Jos suljinaika on liian lyhyt, suljin muodostaa vain kapean raon, joka liikkuu kennon tai filmin yli. Tällöin tavallinen salaman välähdys ehtii valaista vain osan kuvasta.

Siksi jokaisella kameralla on oma X-sync-aikansa, joka on tyypillisesti välillä 1/60–1/250 sekuntia. Tätä nopeammilla ajoilla tarvitaan erikoistoimintoja, kuten nopean synkronoinnin salama (HSS), tai kamera, jonka elektroninen suljin tukee suurempia synkronointinopeuksia.

X-sync ei ole suinkaan ainoa salaman synkronointitapa. Vanhoissa kameroissa voi tulla vastaan myös merkintöjä kuten M, F, FP tai V. Ne ovat peräisin ajalta, jolloin salamana käytettiin kertakäyttöisiä salamalamppuja eikä elektronisia salamalaitteita.

Koska salamalamppu ei syttynyt heti täydelle teholle, kameran piti laukaista se hieman ennen sulkimen avautumista. Eri lampputyypeille oli omat synkronointinsa. Nykyiset elektroniset salamat välähtävät käytännössä välittömästi, joten käytössä on lähes aina X-sync.

Nykykameroissa on myös muita synkronointimenetelmiä, mutta tavallisen elektronisen salaman kanssa käytetään lähes aina X-synkronointia.

Täsmäys Reed-releellä

Koska teen omaa potrettikameraa yhdistäen uuttaa ja vanhaa teknologiaa, niin teen siihen myös X-sync salamatäsmäyksen. Eli kun kameran suljin on kokonaan auki, niin silloin se laukaisen salaman.

Minulla on kokemusta salaman ohjaamisesta kun olen kuvannut ns- high speed- kuvia. Oman kokemuksen mukaan salaman ohjaaminen on oikeastaan helppoa. Se laukeaa kun salamatäsmäysjohdon kontaktipinnat oikosuljetaan. Eli tämä on tehty aikoinaan sulkimen mekaanisilla kontakteilla ja nykyisin elektroniikan avulla.

Itse olen vuosikymmeniä sitten ohjannut salamaa releen avulla eli rakentanut kameran ulkopuolisen ohjauksen tilanteessa, jossa piti kuvata pelikortin läpi menevä luoti. Silloin käytössä oli patteri, tinapaperia ja rele.

Jäin tuon muiston kautta pohtimaan miten voisin tehdä yksinkertaisen salamatäsmäyksen giljotiinisulkimelle. Yksinkertaisin tapa olisi käyttää kahta sähköjohtavaa kappaletta, jotka osuvat yhteen. Mutten pidä sitä parhaana vaihtoehtona eli jäin pohtimaan 1930- luvulla yleistynyttä komponenttia eli reed- relettä.

Reed- rele on yksinkertainen komponentti, jossa magneetin avulla saadaan sähkö johtamaan halutussa tilanteessa. Aikoinaan reed-releitä käytettiin esim. puhelinkeskuksissa. Eli pystyn giljotiinisulkimeen luomaan salamatäsmäyksen yhden releen ja magneetin avulla.

Tämä on varmaan seuraava rakennuskohde omaan potrettikameraan eli magneetin ja reed- releen avulla rakennettu salamatäsmäys. Ja jos se toimii, niin saa lähes ajanhengen mukaisen salamatäsmäyksen, jolla pystyy hyödyntämään moderneja tai vähän vanhempiakin elektronisia salamoita.