Harrastanko valokuvausta vai kameroita?
Olin eilen illalla kuuntelemassa Tampereen valokuvausseurassa esitelmää kameroiden käytöstä. Kevään viimeinen viikkokokous oli hyvin pidetty, asiantunteva ja sisällöltään runsas. Silti lähdin kotiin hieman levottomin ajatuksin.
En siksi, että esitelmä olisi ollut huono. Se oli päinvastoin hyvä. Vaan siksi, mitä se sai minut ajattelemaan omasta harrastuksestani. Harrastanko minä valokuvausta vai valokuvaustekniikkaa?
Kysymys ei ole täysin reilu, sillä totuus on ilmeinen: harrastan molempia. Minua kiinnostaa kuva ja minua kiinnostaa myös se, miten kuva syntyy. Mutta silti jokin jäi vaivaamaan.
Illan aikana puhuttiin paljon kamerasta. Sen ominaisuuksista, asetuksista ja mahdollisuuksista. Puhuttiin siitä, miten Canonin R-sarjan rungot kannattaa säätää ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Kaikki tämä oli hyödyllistä, jopa innostavaa.
Mutta samalla huomasin sen mistä ei juuri puhuttu. Valokuvasta. Ei siitä, mitä halutaan nähdä. Ei siitä, mitä halutaan sanoa. Ei siitä, miksi jokin kuva on merkityksellinen.
Tämä ei ole yksittäisen esitelmän ongelma. Sama ajatus on hiipinyt mieleeni myös muista koulutuksista, kuten fine art -kurssista. Yhä useammin tuntuu siltä, että hyvä valokuva määritellään teknisen onnistumisen kautta.
Valotus on kohdallaan. Terävyys osuu oikaan kohtaan. Jälkikäsittelyn taidot ovat hallinnassa. Tiedän että nämä kaikki ovat tärkeitä. Ilman niitä moni kuva jää puolitiehen.
Olen pidemmän aikaa pohtinut että riittävätkö ne? Kun valokuva pelkistyy tekniseksi suoritukseksi, siitä tulee helposti ennustettava. Kun katukuva kuvataan “oikeilla” välineillä ja “oikealla” tavalla, lopputulos on usein myös odotetun kaltainen. Ehkä ongelma ei ole tekniikassa. Ehkä ongelma on siinä, että tekniikasta tulee huomaamatta lähtökohta.
Silloin kuvaaminen alkaa kamerasta ja sen mahdollisuuksista. Se ei ala näkemisestä. Ei myöskään ideasta vaan liian usein siitä mihin kamera pystyy. Luovuus ulkoistetaan kameralle.
Tämä on se ajatus, joka eilen sai ajatukset harhailemaan. Se on näkynyt minulla myös monien muiden esitelmien aikana eli ettei puhuta kuvasta vaan siitä miten se teknisesti tehdään. Harvassa on ne esitelmät, joissa puhutaan mistä hyvä kuva syntyy.
Kunhan ajankulukseni pohdin, Kari…
Hyvin pohdita asiaa valokuvauksesta. Taitaa olla monella insinöörillä samoja ajatuksia, ainakin minulla. Tottaikait kiinnostaa eilaiset kamerat ja niiden tekniikka, varsinkin, kun valokuvaus on muuttunut valtavasti viimeisten vuoikymmenien aikana. Aikoinaan kun -60.luvun kun aloitin harrastuksen, niin oli tärkeää tietää miten saada teknisesti hyvä kuva aikaa. Nykyään taas kameran monet mahdollisuudet on opittava. Sitten vasta voin ajatella varsinaista kuvaa, miten saa HYVÄN kuvan. Näin ainakin minulla on.