Retkikamerakuvailua

Olen tehnyt hiljalleen ns. retkikameraa eli kiinteätarkenteista 120- filmille 6×8 ruutua kuvaavaa laitetta. Kameran tarkoitus on selvä eli mahdollisimman yksinkertainen kamera, jolla pystyy kuvaamaan terävää kuvaa. Eli sellainen keskiformaatille sopiva räpsykamera. Säädät valotuksen ja otat kuvan. Eli tarkoitus on keskittyä sisältöön eikä kameratekniikkaan.

Kamera on hiljalleen muotoutunut nykyiseen malliin eli sillä pystyy vaivattomasti kuvaamaan kunhan vain valoa riittää. Plaubelin filmiperä ja 65 mm Angulon objektiivina. Aukon säätö ja valotusaika ovat ainoat säädettävät asiat. Ja tällä hetkellä mittaan valotukset puhelimessa olevalla apilla.

Kameralla on tällä hetkellä sen verran kuvattu, että tiedän millaisella filmillä kuvaan kesällä. Ja tiedän myös miten filmin kehitän eli useinmiten kamerassa on Kentmere Pan 200– filmiä ja kehitys on ns. tunnin ständikehitys Rodinalilla. Kamera on nyt ollut parilla kesäretkellä mukana ja viimeksi se kävi Tukholmassa.

Kuvailin reissulla pari rullaa Helsingissä eli Fomapan 200– filmille ja kehitys Ars Imago FD:llä. Ja Tukholman kuvat tuolle Kentmere Pan 200 ja laivamatkan kuvat Ilfordin FP4 plus– filmille. Löysin sellaisen jääkaapista ja se oli vanhentumassa eli kuvasin pois.

Tuolla kameralla on hauska kuvata. Kuvaan sillä aika matalalta eli vanhanaikaiseen tyylii vatsan korkeudelta ja ilman etsintä eli osaan kohtuullisesti arvata mitä kuvaan tulee. Eli kuvaaminen tapahtuu huomattavasti matalemmalta kuin monen digikuvaaminen ja kuvat saa siitä erilaisen ilmeen. Ja kun kameran polttoväli FF- kameraan suhteutetuna on noin 30 milliä, niin kamera sopii katukuvaukseen.

Suurin haaste vielä itselle on se, että osaan mennä tarpeeksi lähelle kuvaamaan ja myös se, että pitää muistaa katsoa taustaa. Taustan katsominen on siinä mielessä aika tärkeää, että kameran syväterävyys alkaa noin 3-4 metristä ja loppuu äärettömään. Eli kuvaaminen eroaa hiukan aukko levällään kuvaamisesta. Ja myös mv- filmille kuvatessa joutuu hiukan pohtimaan mahdollisia suotimia.

Toisaalta kuvaaminen on hauskaa. Mittaat valotuksen, virität kameran ja kohdistat oikeaan kohteeseen. Jos päivällä valotus ei paljoa muutu, niin aina silloin tällöin tarkistaa valotuksen. Ehkä ainoa haaste on valon määrä eli ISO 200 filmi ja aukko 8-22 välillä eli valotusajat on aika pitkiä. Suurin osa tämän postauksen kuvista on kuvattu 1/100 sekunnilla ja aukolla 11.

Tuolla kuvatessa on täysin erilainen tunne kuin nykykameraa käyttäessä. Jokainen ruutu maksaa ja kuvaa pitää hiukan sommitella päässä. Olo on aika samankaltainen kuin kuvaisi 1940- 1950 luvun paljekameroilla tai pönttömallisella 6×6- kameralla. Yhteen ruutuun pitää keskittyä ja yhdelle filmirullalle saa aikaiseksi 8 kuvaa. Digin sarjakuvaus ei oikein onnistu.

Toisaalta, kuvaaminen on aika Zen- tyylistä. Ei siis hidasta vaan sellaista, että jos kävellessä joku kiinnittää huomion niin siitä otetaan kuva. Olennaista ei ole hidas kuvaaminen vaan tarpeeseen kuvaaminen. Itse asiassa monet kuvaajat ovat kertoneet, että heidän parhaat kuvansa syntyvät juuri silloin, kun he lakkaavat etsimästä kuvia ja alkavat vain katsella maailmaa. Se ajatus on hyvin lähellä sitä, mitä ihmiset yleensä tarkoittavat puhuessaan ”zenistä ja valokuvauksesta”.

Tällä kuvausreissulla minulla oli varakamerana kinofilmi Pentax ja kuvasin sillä muutaman kuvan. En kyllä ole vielä kehittänyt filmejä eli en tiedä millaisia kuvia siellä on. Mutta toisaalta kun katselen noita noita kuvia, niin pohdin sitä, että tarvitsenko tulevaisuudessa mukaan muuta kuin tuon retkikameran. Olen kohtuullisen tyytyväinen noihin kuviin.

Nuo kuvat on sellaisia vanhahtavia, mutta niiden kehitys ja valotus on aika hyvin kohdallaan. Eli seuraava vaihe onkin sitten kehittää kuviin vähän lisää sisältöä ja kokeilla joskus, että kelpaisivatko kuvat jopa FIAP- näyttelyihin. Omalla tavallaan hiukan kutkuttaisi kokeilla, että pärjääkö nykyisissä näyttelyissä DIY- kameralla ja filmille kuvaamalla. Se voisi olla omalla tavallaan mielenkiintoinen haaste eli kuvata muutama kilpailukuva World in Focus- sarjaan tuollaisella kameralla.

Hauska retki ja harmitonta kuvaamista. Jälkikäsittelyn aikana kyllä huomaa, että nälkä alkaa lisääntymään eli pohtii miten noista saisi hiukan parempia kuvia ja miten niitä pitäisi käsitellä. Ja samalla tuli pohdittua sitä, että kuvaan vielä liian kaukaa ja ns. katukuvamaisuus on enemmän tuolla turistikuvapuolella. Mutta siltikin kuvausreissu oli hauska ja noita voisi uusia.

Ehkä ainoa toive olisi se, että saisin puhelin apin sijaan näppäremmän valotusmittarin. Se hiukan helpottaisi ja myös nopeutaisi kuvaamista. Mutta jos ei täksi kesäksi, niin ehkä sitten ensikesäksi.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…