Uusi huppari…

Pitäiskö sinun ostaa uusi huppari? Aika pysäyttävä kysymys 22- vuotiaalta jälkeläiseltäni kun valitin valokuvausongelmasta. Olen alkanut huomata, että valokuvaaminen ei ole enää pelkästään sitä, mitä teen kameran takana. Siihen tuntuu sekoittuvan myös se, miltä näytän kameran kanssa. Ehkä enää ei kysytä kuka olet, mitä kannatat. Vaan päätetään asia ennakoiden ja ennakkoluulojen vallassa. Eli jotta saan yhden omaan kuvaukseen liittyvän asian ratkaistua, niin minun pitää ostaa todennäköisesti uusi huppari ja muuttaa kuvauspukemista.

Tämä on aika spesifinen katu- ja tapahtumakuvaukseen liittyvä ongelma. En kannata kovin oikeistolaista linjaa vaan lähinnä kannan huolta heikompiosaisista ja niistä joilla ei mene hyvin. Mutta toisaalta olen koko ikäni pukuetunut melkoisen tummiin vaatteisiin. Mustaan ja tumman siniseen.

Ja kun kuvaan, niin tummat vaatteet on helpot. Niiden kanssa voi istua, polvistua ja tehdä muutakin ilman niiden likaantumista. Ne ovat helpot metsässä ja kadulla. Sellaiset hiukan nuhjaantuneet mustat vaatteet. Kuvauskeikan jälkeen ne voi laittaa kerralla pyykkiin.

Mutta kun mustat vaatteet nykypäivänä helposti yhdistetään väärään suuntaan. Erityisesti kun kesällä omat hiukset ovat aika lyhyet ja käytän usein vielä väärän mielikuvan antavaa lippistä. Eli on varmaan parempi pohtia ympäristön ymmärtämystä kun käyttää mustaa hupparia, mustaa t-paitaa, mustia farkkuja ja mustaa olkalaukkua. Se voi antaa väärän kuvan erityisesti silloin kun kuvaan läheltä. Minusta tulee vääränlainen ihminen. Kysyin AI:lta sitä, etteikö ihmiset pysty tunnistamaan ihmistä sieltä taustalta vai ovatko he ennakkoluulojensa vankeja. AI vastasi näin:

AI vastasi, että kyse ei yleensä ole siitä, etteivät ihmiset osaisi nähdä yksilöä vaatteiden takana. Pikemminkin ihmismieli toimii oikoteillä: se tekee nopeita tulkintoja ulkoisista merkeistä ennen kuin se tuntee ihmisen tai hänen tarkoituksensa. Nämä tulkinnat voivat joskus osua oikeaan, mutta ne voivat myös johtaa virheellisiin oletuksiin. Siksi kyse ei niinkään ole pahantahtoisuudesta kuin tavasta, jolla ihmiset hahmottavat maailmaa ennakkokäsitysten ja aiempien kokemusten kautta.

Valokuvaaja ei kuvaa tyhjiössä ja siksi väärät signaalit saattavat vaikuttaa mielikuviin. Myös häntä luetaan jatkuvasti. Joskus kameran lisäksi kuvaa rakentavat vaatetus, eleet, liikkuminen ja ne mielikuvat, joita ihmiset niihin liittävät. Ne eivät välttämättä kerro kuvaajasta mitään olennaista, mutta ne voivat vaikuttaa siihen, miten muut hänen läsnäolonsa kokevat.

Vaikken itse pidä ajatuksesta, että joutuisin pohtimaan omaa pukeutumista tapahtuman mukaan vaan pukeutumisen käytännöllisyyden, niin minun on pakko tehdä selvä muutos tapahtuma- ja mielenosoituskuvaamisessa. Poistan yhden tekijän eli annan kuvatessa signaalin, että vaikka kuvaan läheltä niin kuvaan positiivisella asenteella. Tämä on oikeastaan sama asia kuin se, että häissä ja hautajaisissa pukeuden asian vaatimalla vakavuudella.

Musta pukeutuminen on länsimaisessa kulttuurissa yksi tavallisimmista ja neutraaleimmista vaatetuksen väreistä. Se yhdistetään usein käytännöllisyyteen, huomaamattomuuteen, ammattimaisuuteen, tyylikkyyteen tai yksinkertaisesti siihen, että musta on helppo väri käyttää.Ja useimmissa arjen tilanteissa ihmiset eivät kuitenkaan ajattele mustaa vaatetusta kovin syvällisesti. He näkevät vain ihmisen mustissa vaatteissa.

Mielenkiintoista on se, että usein vaikutelma ei synny yhdestä asiasta vaan kokonaisuudesta. Musta huppari yksin on tavallinen vaate. Musta huppari, mustat farkut, musta lippis, kamera ja tapa liikkua ihmisten lähellä muodostavat jo erilaisen visuaalisen kokonaisuuden, josta ihmiset voivat tehdä tulkintoja. Sama pätee toiseenkin suuntaan: jos sinulla olisi värikäs ulkoilutakki tai näkyvästi valokuvaajamainen olemus, ihmiset saattaisivat tulkita tilanteen aivan eri tavalla.

Valokuvauksen kannalta kysymys ei ehkä ole niinkään siitä, onko musta neutraali väri, vaan siitä, millaisia odotuksia ihmisillä on siitä, miltä valokuvaajan ”kuuluisi” näyttää. Kun oma tyyli poikkeaa siitä mielikuvasta, osa ihmisistä alkaa täydentää puuttuvaa tietoa omilla oletuksillaan. Se on hyvin inhimillistä, vaikka ei aina johdakaan oikeaan tulkintaan.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus ettei valokuvaajana minun ei tarvitse miettiä vain sitä, miten näen maailman. Minun on mietittävä myös sitä, miten maailma näkee minut. Jos ulkoinen olemukseni lähettää viestin, joka on ristiriidassa kuvaamiseni tarkoituksen kanssa, voi olla järkevää muuttaa omaa esiintymistäni sen sijaan, että odotan kaikkien muiden muuttavan tulkintaansa.

Ehkä kyse ei ole pelkästään hupparista. Kyse on siitä, millaisen tulkinnan muut ehtivät tehdä ennen kuin he tietävät minusta mitään.

Ja jos tuo tulkinta syntyy sekunneissa kameran, liikkeen ja vaatetuksen perusteella, kysymys ei ole enää siitä, pitäisikö minun ostaa uusi huppari. Vaan siitä nopean tulkinnan määrästä.

Kunhan kuvailen, Kari…