FIAP, Bucket list ja tutkiminen
Sain aamulla tulokset Life story 2026– näyttelystä. Omista kuvista hyväksyttiin 30% eli niiden hyväksyntä oli hyvällä tasolla. Erityisesti siksi, että myös omista kuvista oli 30% poikeavia normaaleista varmoista kuvista. Halusin nähdä millaista pisteytystä mm. tekninen banaanikuva saa. Se ei muuten purrut tuomaristoon.
Saatoin kyllä ennakkoon arvailla sitä, ettei kliseinen ja paljon nähty idea pure tuomaristoon. He haluavat erilaisia kuvia katseltavaksi ja ihmeteltäväksi.
Syy tuon ja parin muun ns. erilaisen kuvan laittamiseksi mukaan oli yksinkertainen. Halusin nähdä millaisia pisteitä ehkä hiukan normaalista poikkeavat kuvat saavat. Se on eräänlaista testi siitä, että miten ulkopuolinen näkee minun kuvani. Kuvaan kuitenkin väliin aika omannäköistä kuvaa.
Samalla minulla oli näyttelyssä ns. Bucket list- kuvia. Eli kuvia, joilla haluan täyttää bucket listiä eli tehdä mielenkiintoisia asioita. Tällä kerralla bucket listiltä oli mukana toive siitä, että pystynkö ottamaan omatekoisella kameralla hyväksynnän saavan kuvan. Ja kamerana oli tällä kertaa hyvin yksinkertainen ja alkeellinen kamera. Sellainen joka on oikeastaan rakennettu 1920- luvun objektiivin ympärille. Tein sellaisen niinsanotun potrettikameran. Yksinkertaisen ja alkukantaisen.
Kuva on otettu kameralla, jossa on omatekoinen himmennin, salamatäsmäys ja paljon muuta. Ja valoina oli 1970-1980- luvulta oleva studiosalama. Tämä on ollut pitkänajan haave eli kuvata filmille potrettikuva.
Toinen bucket listin kuva oli beetle. Eli olen halunnut tietää, että saako leikkimielinen pöytäasetelma hyväksyntöjä. Tämä on tämän kuvan toinen hyväksyntä ja tämä on kuvattu keittiön pöydällä ja taivas parvekkeelta.
Kuvista voi arvata sen, ettei hyväksyntä ole enää se minulle tärkein asia. Arvonimi ja hyväksynnät on kuvauspolun lopputulema, mutta hyväksynnät pitää tulla minulle kuvilla, jotka ovat minun näköisiä. Eli niistä näkyy minun oma kuvaustyyli ja ideat.
Minulla on seuraavan eli vuoden 2027 arvonimipisteet kasassa ja siksi muutin omaa näyttelystrategiaa. Haen hyväksyntöjä kuvilla jotka itsekkin hyväksyn. Eli en optimoi sitä mikä mikä on hyvä näyttelykuva vaan kuvan pitää sopia minun kuvaustyyliin. Ja siksi beetle ja selfie- kuva on mieluisia yllätyksiä. Ne ovat niitä kuvia joita haluan kuvata.
Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…
P.S. Tuli sieltä näyttelystä joku palkintokin. Ja se tuli kauppamatkalla kuvatulla kuvalla.
