Fixfocus II – kiinteätarkenteinen

Jossain välissä minulle tuli todennäköisesti Polaroid CU-5 lähikuvauskamera Tominonin 75/4.5- objektiivilla. Mietiskelin aika pitkään sitä, että mihin käytän tuota objektiivia. Lueskelin netistä arvioita ja siellä sanottiin tuon olevan optimoitu lähikuvaukseen.

Kokeilin objektiivia croppikennoisen digin kanssa ja totesin sen laadun riittävän minulle myös maisemakuvauksessa. Aloin sitten pohtimaan, että mitä sen ympärille voisi syntyä. Piirtoympyrä ei riittänyt isommille formaateille ja omalla tavallani halusin kuitenkin laakafilmikameran. Ja pienen tutkimisen jälkeen päätin tehdä 6,5×9 senttistä filmiä käyttävän kameran.

Pientä laskemista ja muutaman kokeilun jälkeen ajatus alkoi kirkastumaan. Tuosta tulee yksinkertainen fixfokus eli kiinteätarkenteinen kamera. Valitettavasti filmiä ei saa kuin yhtä laatua eli Fomapan 100. Toisaalta 120- kokoista filmiä leikkelemällä voin kuvailla aika laajalla filmivalikoimalla.

Sitten aloin miettimään millainen kiinteätarkenteinen tuosta voisi tulla. Dofmasterilla katselin hiukan hyperfokaalisia etäisyyksiä eri aukoilla ja mietin kameran käyttötarkoitusta. Ja tarkoitus on yleensä kuvata pitkiä valotuksia pienillä aukoilla.

Eli aukolla 16 näyttää hyperfokaalinen piste olevan 5.1 metrin päässä. Ja sen otin sitten kameran rungon mitoitusperusteeksi. Tein mitoituksen kinaripalkeen avulla eli kuvasin määrävälein olevia purkkeja ja etsin miten pitkä palkeen pitää olla viiden metrin tarkennuksella.

Lopputulos oli vähän alle 70 milliä linssin rungon takaosasta. Ja sitten ostamaan Puuilosta tammikynnys. Loput puuosat, hiukan vaneria ja 10×10 mäntylistaa, löytyivät kotoa. Käytännössä loppuosa olikin sitten sahaamista, liimaamista ja muuta nikertelyä. Sisäpuolen mattamusta maali oli todellisuudessa jotain puolikiiltävää.

Lopputulos näyttää tuolta ja etsin tuli jostain rikkoutuneesta 35 millin optiikalla varustetusta filmipokkarista. Se vastaa kuvakulmaltaan aika hyvin tuon 75 millisen kuvakulmaa. Hauska puulatikko jonka pohjassa on jalustakierre. Filmikasetti on ponnareilla paikoillaan.

Kuvaaminen tuolla on aika rauhallista. Kamera jalustalle, pohditaan mitä kamera näkee, mitataan valotus, tarvittaessa lasketaan valotusajan pidentyminen ja kuvataan. Helppoa kuin heinänteko.

Ja kyllä tuolla saa kuvia aikaiseksi. Jutun aloituskuva on Tukholmasta ja allaoleva Melon voimalalta Nokialta ja sen alla ns. komposiittikuva uudesta fiktiivisestä Pispan ratikkasemasta.

Hauska pieni hupikamera eli ulkomitoiltaan 10×12 senttiä ja syvyys sellaiset 80 milliä optiikan kanssa. Painoa varmaan alle 300 grammaa. Kulee kesällä hyvin polkupyörän etulaukussa ja talvella olkalaukussa.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari..