Projektikuvaamista

Joskus vuosia sitten kuvasin katukuvauksen puolella muutamaa eri sarjaa: Lost in Stockholm, turistina kotikaupungissa, 8 mm ja kaksi maailmaa. Jokaisella noista sarjoista oli eri tarkoitus. Lost in Stockholm tuli siitä kun opettelin hiukan kulkemaan Tukholmassa ja kuvasin siellä katukuvaa. 8 mm taas sisälsi kuvia croppikennoisessa olleesta 8 millin polttovälillä olleesta objektiivista. Ja kaksi maailmaa sisälsi sellaisia hiljaisia osin surumielisiä kuvia.

Joskus 2010- luvun lopulla osa Kaksi maailmaa- sarjan kuvista kävi EISAn katukuvakilpailun kotimaan karsinnassa mukana. Vaikka kansainväliseen kilpailuun lähti erään toisen kuvaajan kuvasarja, niin omat kuvat taisivat päästä mitalikolmikkoon. Ja 8 mm- sarjan kuvissa on ollut aina paljon kaupunkikoiria.

Jossain kohdassa nuo projektit ovat hiukan hiipuneet. Tukholmasta tuli tuli vuosien varrella liian tuttu. 8 millisellä kuvaaminen muuttui tavaksi ja kaksi maailmaa eli eriarvoisuuden kuvaamisesta tuli rutiinia. Ja nykyisin on ollut projektina ”Räpsin kuvia Tampereella” eli katukuvaaminen ei ole ollut päällimmäisenä mielessä.

Itsellä on ollut viimeaikoina projekteina kameroiden rakentaminen ja FIAP– näyttelyihin osallistuminen. FIAP- näyttelyissä kuvat ovat kertyneet aika erilaisten miittien tuloksina tai kun olen ollut fillariretkellä kuvaamassa ötököitä. Ja on niillä kuvilla syntynyt nyt arvonimikin.

Kameran rakentamisen saralla alkuvaiheessa oli tarkoitus kokeilla, että pystynkö rakentamaan yksinkertaisen kameran objektiivin ja sulkimen ympärille. Eli lisätä vähän ymmärrystä siitä puolesta ja samalla verestää taitoja filmien kehityksen saralla. Ja olen saanut aikaiseksi eri formaateilla toimivia kameroita. Ja niillä pystyy kuvaamaan.

Kevään projektina on ollut ajatus ns. matkakamerasta eli kiinteätarkenteisesta kamerasta, jolla kuvaaminen on suht. koht. vaivatonta. Mitataan tai päätellään valotus, kohdistetaan kamera ja painetaan laukaisijaa. Ja nyt tuo alkaa toimimaan eli kamera joka kuvaa 120- filmille ja negatiivin koko on 6×8 senttiä. Ja kameran polttoväli on 65 milliä. Eli käytännössä kameran ns. crop factory on 0.45 eli tuo vastaa samaa kuin täyskennokameralla kuvaisi 30 millisellä objektiivilla eli aika klassinen katukuvakamera. Ja saa tuolla aika kivoja maisemakuviakin.

Projektin alkuosa oli hiukan haastava. Tiesin jo ostaessani kamerassa olevan filmiperän olevan hiukan haastava, koska se oli saanut hiukan siipeensä aikojen kuluessa ja vaikka kamera oli muuten helppo tehdä, niin perän kaikkien valovuoojen poistamisessa meni hetkinen verran aikaa. Ja oli kamerassa alunperin yksi suunnitteluvirhe mukana.

Loppupeleissä vaikuttaa, että kamera alkaa hiljalleen toimimaan halutulla tavalla. Eli sen voisi ottaa oikeaan kuvauskäyttöön nykyisen testaamisen sijaan. Eli viimeiset rullat ovat näyttäneet, että saan hiljalleen kaikki valovuodot pois.

Nyt kun tuo kamera alkaa hiljalleen toimimaan niin sille pitäisi kehittää projekti. Katukuvaa olen pohtinut, mutten vielä tarkemmin millaista. Huomenna ajattelin testata kameraa Rollaattorimarssilla ja katsoa millaista jälkeä syntyy. Sen verran tiedän reunaehtoja projektille, että kuvaan kesän aikana yhdelle filmille eli Kentmere Pan 200 ja kehitän filmit aina samalla tavalla ns. ständikehityksenä Rodinalilla. Ja muuten en ole vielä ajatellut enempää asiaa ja projektin kuvien sisältöä.

Tämän kesän kuvaamisen tarkoitus on myös se, että saan oman kuvaamisen niin luotettavaksi, että pystyn kuvaamaan päivän muutamalla filmirullalla eli 16-24 ruudulla ja sieltä pitää syntyä julkaisukelpoista ja myös FIAP- näyttelykelpoista kuvaa. Eli tuleekohan projektin nimeksi sitten: Katukuvaa Kentmerellä.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…