Muuttuvaa kuvaamista

Joskus noin pari vuotta sitten huomasin, että eläkeikä lähestyy nopeasti ja sinne pitää keksiä täytettä. Valokuvaus on ollut pitkään sellainen ns. hupiharrastus eli olen katsellut lähinnä mitä pystyn tekemään. Ja samalla se on ollut sellainen tekninen leikkikenttä. Pitkälti vastapainoa omalle työlle.

Olen jonkin verran kokeillut sitä mihin kuvaaminen taipuu edullisilla välineillä. Kuvaillut kärpäsiä läheltä ja pysäytellyt liikettä. Ja käyttänyt aikaa omilla kesäretkillä esimerkiksi korentojen kuvaamiseen. En ole ottanut kauhean vakavasti omaa kuvaamista.

Tuon hupikuvaamisen ohella olen hiljalleen tehnyt paluuta kohti filmikuvaamista. Kuvaan jonkin verran kinofilmille mustavalkoista ja rakentelin pari omaa DIY- kameraa. Molemmilla niillä on kuvattu lähinnä maisemakuvaa. Ja mitä enemmän kuvaan filmille, niin sitä enemmän muistan mikä siinä on kivaa. Yksi niistä asioista on kuvaamisen hidastuminen eli kuvat tulee otettua harkitummin.

Tuo kuvaamisen muutos näkyy myös blogin menuvalinnoissa eli siellä on digin lisäksi myös filmi- ja DIY- osastot. Valikoista puuttuu vielä se osuus eli jos alan aktiivisemmin harrastamaan ns. näyttelykuvaamista niin aihe saa oman kategoriansa.

Kohti eläkettä

Jään ensivuoden alkupuolella eläkkeelle. Tiedän jo päivänkin eli se on syntymäpäiväni jälkeen. Ja samalla olen päättänyt, että lopetan nykyisen alani aktiivisen seuraamisen. Alan pohtimaan jotain muuta.

1980- luvulla minulla oli oikeastaan kaksi eri uravaihtoehtoa. Toinen niistä on nykyinen koulutukseni eli koneinsinööri. Ja valmistumisen jälkeen pienten mutkien kautta jouduin koodariksi ja en oikeastaan ole muuta halunnutkaan tehdä. Ala on antanut aktiivisesti haasteita nopeasti muuttuneine vaatimuksineen.

Toinen vaihtoehto olisi ollut 80- luvulla se, että alan opiskelemaan taiteita. Eli oikeastaan valokuvausta. Siihenkin olisi ollut opiskelupaikan osalta mahdollisuus. Mutta valinta vei insinööritieteisiin.

Vuosien varrella olen kyllä opettanut 2000- luvun varrella mm. valokuvaajia toisella asteella. Ja vanhoilla päivillä luennoinut aiheesta muutamassa kerhossa ja hiukan muuallakin. Se luennoiminen on väliin aika kiehtovaa.

Ja mitä tulevaisuudessa

En ole mikään puritaani valokuvauksen tai sen tekniikoiden suhteen. Näen että kuvituskuvassa voi sujuvasti yhdistellä eri tekniikoita ja luoda enemmän teoksia kuin perinteistä kuvaamista. Lopputulos on tärkein.

Ainostaan silloin kun kuvataan ns. dokumentaarista kuvaamista, jota minulla edustaa katukuvaus, pitää kuvan olla tehty kameralla jälkisäätöä lukuunottamatta. Muussa kuvaamisessa visio ohjaa kohti haluttua lopputulosta.

Omassa kuvaamisessa sekä digi- että filmipuolen jälkikäsittelyn teen edelleen Photoshopilla. Eli se tarkoittaa myös sitä, että teen myös filmikomposiitit digitaalisesti. Tässä kohtaa pyrin välttämään pimiötä ja kemikaaleja. Filmit kyllä kehitän ja digitoin itse.

Tulevaisuudessa en ole ajatellut vieläkään kuvaavani rahasta. Toisaalta taas, jos joku tarjoaa sopivaa yhteistyötä ensivuoden puolella, niin saatan ottaa onkeeni asiasta ja keskustella yhteistyöstä. Ja ensi vuonna viimeistään alan hankkimaan itselleni sitä ensimmäistä harrastelija-arvonimeä. Nythän minulla on kyllä noista kansainvälisistä näyttelyistä jo jonkin verran hyväksyntöjä, mutten ehkä halua käyttää niitä apuna. Jos hankin arvonimen, niin sen kuvienkin pitää näyttää osaamistani.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yksi muutos voi olla se, että lopetan usein käyttämäni väitteen käytön. Eli en väitä enää etten oikeasti osaa kuvata. Tuo väite nimittäin liittyy vuoteen 1982 ja siihen kun valitsin insinöörikoulun ja päätin etten ota valokuvausta vakavasti kuin vasta eläkkeellä. Nyt lienee aika lunastaa itselle otettu lupaus.

Tämän blogin uudelleen käynnistys liittyy tuohon asiaan eli siihen, että otan hiukan vakavemmin kuvaamisen ja alan tekemään tavoitteellisesti kuvia. Toivottavasti vielä hyviäkin kuvia.

Tälläisiä yleisiä ajatuksia omasta kuvaamisesta ja siitä mihin seuraavaksi menen.

Kari…