Mustavalkokuvausta vai monokromaattista

Vuonna 1826 ranskalainen tiedemies Joseph Nicéphore Niépce otti kuvan: Näkymä ikkunasta Le Gras’n kaupungissa. Sen uskotaan olevan vanhin mustavalkokuva, joka on säilynyt. Samalla hän käynnisti uuden ilmaisumuodon. Muodon joka vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme todellisuutta ja toisiamme.

Kun värivalokuvaus tuli 1930-luvun puolivälissä, niin se otettiin nopeasti käyttöön kaupallisesti ja joidenkin harrastajien parissa. He ihailivat sen kykyä heijastaa todellista elämää. Värin saapuminen ei kuitenkaan merkinnyt mustavalkoisen valokuvauksen loppua. Kesti itse asiassa aika pitkään ennen kuin värivalokuvaus saavutti nykyisen hallitsevan asemansa.

Onneksi mustavalkoinen valokuvaus kiinnostaa yhä niin valokuvaajia, alan ammattilaisia kuin valokuvauksen arvostajia. Mustavalkokuvasta puhutaan usein esim. näyttelytoiminnan yhteydessä monokromaattisena kuvana. Eli yhdellä värillä toteutettuna kuvana.

Monokromaattinen vaiko mustavalkoinen

Aika usein käytetään sanaa monokromaattinen ja mustavalkoinen toistensa synonyymeinä valokuvauksesta puhuttaessa, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa. Monokromaattinen tarkoittaa ”yksiväristä”, ja valokuvaukseen sovellettuna se tarkoittaa kuvaa, jossa on eri sävyjä yhdestä väristä.

Esimerkiksi syanotypia ja seepiasävytteiset hopeagelatiinivedokset ovat molemmat monokromaattisia, koska niissä on eri sävyjä joko sinisestä tai seepiasta analogisen prosessin seurauksena. Ne ivät olee mustavalkoisia.

Yhteenvetona: kaikki mustavalkoiset kuvat ovat monokromaattisia (koska niissä on vain harmaan sävyjä), mutta kaikki monokromaattiset kuvat eivät ole mustavalkoisia. Esim. osittain sävytetyt eivät ole monokromaattisia.

Miten mv- kuva eroaa värikuvasta

Mustavalko- ja värivalokuvauksen ero ei ole pelkästään siinä, onko kuvassa värejä vai ei, vaan siinä, miten kuva rakentuu ja mitä se välittää. Värikuvassa huomio kiinnittyy väreihin ja niiden suhteisiin, mutta mustavalkokuvassa tärkeää ovat valot, varjot, kontrastit, muodot ja tekstuurit. Värittömyys paljastaa rakenteen ja tunnelman selkeämmin.

Hyvän mustavalkokuvan tekeminen vaatii ajattelemaan valoja, ei värejä. Kuva kannattaa sommitella niin, että siinä on riittävästi kontrastia ja koko sävyasteikko tummasta vaaleaan. Valon suunnalla ja laadulla on suuri merkitys. Tällöin muotojen, linjojen ja rytmin rooli korostuu. Mustavalkokuvauksessa pelkistyminen voi tuoda esiin aiheen ytimen tavalla, joka värillisessä kuvassa jäisi piiloon. Siksi mustavalkokuva puhuttelee edelleen voimakkaasti, vaikka värit hallitsevat nykykuvamaailmaa.

Tälläistä tänään, Kari…