Pari kameraa lisää
Tein kuluneen vuoden aikana muutaman erilaisen kameran. Pari neulanreikää, yhden kiinteätarkenteisen ja pari muuta. Käytännössä kaikki olivat opettelukappaleita kun pohdin miten teen asioita. Aloituskuvassa oleva kiinteätarkenteinen on oikeastaan hyvin onnistunut. Siinä on muutama ikävä virhe, mutta sillä pystyy kuvaamaan yksinkertaisesti ja kuvat on hyvälaatuisia.
Kamera on pienikokoinen ja se käyttää laakafilmiä. Filmikoko on 6,5×9 senttiä ja se on kameran ikävin puoli. Tuohon saa valmiina vain yhden sorttista filmiä eli Fomapan 100- filmiä. Leikkaamalla tuonne voi virittää muutakin filmiä.

Kiireettömässä kuvaamisessa tuo on mukava laite ja sopii hyvin maisemakuvaukseen. Kaksi kuvaa per kasetti ja kun minulla on tällä hetkellä kaksi kasettia, niin saan päivän aikana kuvattua neljä kuvaa. Toinen kuluvan vuoden aikana tehdyistä kameroista on ns. Frankenkamera eli erilaisista osista koottu 6×7- filmikamera. Siinä on myös mukana tarkennus eli sillä voi kuvata hiukan erilailla kuin tuolla point&shoot- fixfokuksella.

Nuo kaikki rakennnelmat on tehty ihan perustyökaluilla keittiön pöydän ääressä eli japaninsahalla, hiomapaperilla, työntömitalla ja osin jopa puukolla. Eli sen näkee vielä ulkonäöstä eli tärkeintä on ollut tehdä prototyyppejä kokeiluja varten.
2025 hiukan uudenlaista lähestymistä
Varsinkin tuolla kiinteätarkenteisella kuvaaminen on kiehtonut minua. Joudun sen kanssa pohtimaan koko kuva-alan läpi ja miettimään mitä kaikkea siellä on. Toisaalta se mahdollistaa kurinalaisella kuvaamisella sen, että pystyn aika vaivattomasti kuvaamaan komposittikuviin materiaalia. Eli sellaista materiaalia, jotka on helppo yhdistää toisiinsa.
Tuon kiinteätarkenteisen toinen hyväpuoli on koko. Saan sen helpolla pyörälenkeille mukaan erityisesti jos kuvaan pöytäjalustan kanssa. Ja siksi olen ajatellut rakentaa sen seuraksi 4×5″ filmille kuvaavan kiinteätarkenteisen point&shoot kameran.
Toinen projekti on rakentaa sliding box- kamera. Olen siitä maininnut jo aikaisemmin yhdessä kirjoituksessa. Eli kameran olisi tarkoitus muistuttaa 1800/1900- luvun vaihteen kameroita yksinkertaisella giljotiini- tai hattusulkimella. Projekti tulisi yhden 1920- luvun objektiivin ympärille.
Tuon sliding box- kameran tekotekniikka on hyvin selvä. Se tehdään perinteisillä työtavoilla puusta. Ehkä sen verran oikaistaan, että siitä tulee vanerirakenteinen. Mutta tuo toinen onkin mielenkiintoisempi tapaus. Olen hiukan katsellut ideoita sen tekemiseksi ja miettinyt sitä teknisen kameran suunnasta. Vaikken tekisi etulaudan siirtoja, niin ulkoasu voisi tulla sieltä suunnasta.

Esimerkkikuvassa on Fotomanin kamera, jossa on mahdollisuus etulaudan siirtärmiseen 20 mm sekä ylös tai alaspäin perspektiivikorjauksen takia sekä erimittaiset ”objektiivilaudat” eri polttoväleille. Ja kun tuota katselee, niin aika nopeasti tulee ajatus siitä, että jos tuon tekisi 3D- tulosteena. Suunnittelisi kameran modulaariseksi ja niin, että ajan kanssa pystyy tekemään yksinkertaisen kameran sijaan hyvän arkkitehtuurikameran kunnon shiftauksineen.

Toinen esimerkki vielä 3D- tulostetusta kamerasta. Ja kun näitä katselee, niin varmaan tammikuun saa pohtia tulevien kameroiden toteustustekniikoita. Pystyn aloittamaan seuraavan rakentamisen vasta helmikuussa eli silloin pitäisi tietää miten niitä teen.
Mutta tosiaankin. Ensivuodelle on nyt suunnitteilla kaksi erilaista kameraa ja kolmas hiukan haaveilun asteella. Tarkoitus on luoda kameroita, jotka istuvat minun kuvaustyyliin ja mahdollistavat myös laadukkaan kuvaamisen. Ensivuonna panostan myös kuvaamiseen toisin kuin viimeksi kuluneina vuosina.
Katsotaan mitä tuolta minun kameratehtaasta seuraavaksi putkahtaa ulos, Kari…