Sliding box- kamera

Minua on pitkään kiehtonut valokuvausmaailmassa se, että tarvitaanko siihen ns. kovaan kuvaan tuhansien eurojen kalustoa ja myös se, että mihin vanhanaikaisella kalustolla voisi päästä. Ja tuo mielenkiinto lisääntyy aina kun kuvaan hyvällä kalustolla. Niillä kuvaaminen on usein pelkkää napin painallusta ja sitä, että katson sisällön olevan kohdallaan.

Viime aikoina olen pohtinut oman sliding box- kameran tekemistä. Se on varhaisten puisten kameramallien joukkoon kuuluva malli, joka sai suosiota 1800-luvun puolivälin tienoilla. Sliding box -kamera on yksi ensimmäisistä kameroista, joissa oli säädettävä etäisyys linssin ja filmipinnan välillä. Kameran kaksi puista laatikkoa liukuivat sisäkkäin, mahdollistaen tarkennuksen kohteeseen siirtämällä laatikoita toistensa suhteen.

Tämä malli oli erityisen suosittu dagerrotyyppien aikakaudella, koska sen avulla voitiin tarkentaa kohtalaisen tarkasti ilman monimutkaisia mekaniikkoja. Sliding box -kameran suunnittelun etuja olivat sen yksinkertaisuus ja kustannustehokkuus, mikä teki siitä hyvän vaihtoehdon niille, jotka halusivat käyttää uutta valokuvaustekniikkaa ilman suuria kuluja.

Kuvassa on vanha 18×18 senttiselle märkälevytekniikalle rakennettu kamera noin vuodelta 1866. Kuvasta näkee rakenteen olevan hyvin yksinkertainen ja tuollainen on mahdollista tehdä yksinkertaisilla puutyökaluilla.

Itsellä on polttoväliltään 18 senttinen ja valovoimaltaan 4,5 olevan Ihageen Anastigmat- objektiivi. Se on kotoisin Kameratorilta. Olen kuvaillut tuolla objektiivilla palkeen kanssa mm. makroja eli tiedän sen piirtävän aika kivasti.

Objektiivin käyttöä omassa kamerassa haittaa muutama eri asia:

• Waterhouse stoppien puute eli objektiivi himmennetään erillisillä himmenninlevyillä ja niitä ei ole.
• Sulkimen puute eli kameraan pitäisi itse rakentaa jonkinlainen suljin.
• Objektiiville pitäisi tehdä jonkinlainen fiksu adapteri kiinnitystä varten.

Kaikki nuo yllämainitut asiat ovat ratkaistavia asioita. Adapterin saisi joko 3D- tulostamalla tai teettämällä vaikkapa ammattioppilaitoksella. Hitaalla filmillä voi kuvata hattusulkimen avulla ja himmenninlevyt ja niiden reiät pystyy tekemään käsin.

Olen sen verran kuvannut tuolla objektiivillä, että tiedän tuon piirtoympyrän riittävän vähintäin 4×5 filmille. Eli tuosta saisi sliding box- kameralle objektiivin. Sulkimellekkin on eräänlainen ajatus. Hitaalle filmille kuvatessa voisi tyytyä hattusulkimeen eli tehdä tuohon jonkinlaisen läppäsulkimen. Ja nopeammille ajoille ns. giljotiinisulkimen. Eli se on painovoimalla toimiva verhosuljin.

Ensimmäiset filmitestit tuolle objektiiville tein aloituskuvassa olevalla kuumaliimalla yms. rakennetulla prototyypillä. Kameran ulkoasu on kamala, mutta ainoa tarkoitus onkin kokeilla objektiivia. Ja ensimmäiset 4×5 filmille otetut kuvat tuli otettua pöydällä olevista romuista Foma Retropan 320- filmille. Kehitysjälki on kamamalaa, mutta tarkoitus oli kokeilla että saako tuolla kuvan ja vinjetoiko objektiivi.

Kuvasta näkee, että tuolla voisi jatkaa kokeiluja. 18 senttinen objektiivi vastaa 4×5 filmillä kinofilmin noin 50 millistä eli tuota voisi kutsua normaaliobjektiiviksi. Ja kun jättää huonon kehityksen tai sekvan ympäristön tarkkailun pois, niin kyllä tuo avaa ajatusta siitä, että tuon ympärille voisi tehdä sliding box- kameran. Sen kokoluokka olisi suunnilleen sellainen, että se kulkisi hyvinkin polkupyörän etutelineellä paikasta toiseen. Se olisi eräänlainen matkakamera.

Seuraava testi lienee se, että kokeilen giljotiinisulkimen tekemistä. Jos sen saa kohtuullisesti toimimaan, niin sitten teen sliding box- kameran giljotiinisulkimella.

Luulen, että tämä on seuraava kameranrakennusprojekti. Teen tuosta joko matkakameran tai sitten potrettikameran.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…