Omasta kuvausfilosofiasta

Aloituskuvana on kärpäsen koipi. Kuvasin sen joskus vuonna 2017. Pohdin silloin kuinka pinottuja makrokuvia kuvataan ja mitä se vaatii. Ja minulle tyypilliseen tapaan tein mahdollisimman yksinkertaisen rakennelman kuvien ottamiseksi. Tuo rakennelma tuli kaappeja siivotessa vastaan.

Tuota ensimmäistä pinoamiskelkkaa katsellessani mietin sitä, että harrastanko kuvien ottamista vaiko sitä tekniikkaa joka mahdollistaa niiden ottamisen.

Tästä tullaan nopeasti siihen ajatukseen, että minulle se kuva on tekniikkaharrastuksen lopputuote. Mutta kuitenkin niin, että pyrin hyvään ja pysäyttävään kuvaan. Ja erityisesti tekniikoilla joita ei aina voi suoraan ostaa kaupasta.

Luulisin, että omassa valokuvauksessa tekniikan ja kuvaamisen suhde on jotain 60/40 eli tekniikka on se asia mikä minua kiehtoo. Ja lopuksi se mitä sillä saa aikaan.

Joskus pikkupoikana lueskelin Stephen Daltonin Caught in Motion: High Speed Nature Photography ja Borne on the Wind: Extraordinary World of Insects in Flight kirjoja. Nuo kirjat jättivät kiinnostuksen siihen, että soveltamalla pystyy kuvaamaan mitä tahansa. Papa Flashin eli Harord ”Doc” Edgertonin kuvat olivat kanssa yksi innoituksistani. Joskus vuonna 1984 -1986 tuli kuvattua ensimmäisen kerran pelikortin lävistävä luoti.

Kameratekniikan kehittyessa noita haasteita on yhä vaikeampi löytää. Suurimman osan haasteista pystyy selättämään modernilla digikameralla ja sen tekniikalla. Niinkuin tuollaisen pudotuskuvan pystyy nykyään kuvamaan ihan vaan laukaisijaa painamalla ja hyödyntämällä nopeiden kameroiden sarjakuvausta. Tuo on kylläkin kuvattu ydellä otolla ja salamalla.

Tämä on varmaan yksi syy siihen miksi yhä enemmän siirryn kohti filmikuvausta ja hiukan alkeellisempia kameroita. Kuvaamisessa pitää olla teknistä haastetta ja kuvaaminen ei saisi olla kiinni siitä paljonko kamerakauppaan työnnetään rahaa.

Vaikka olen enemmän kiinnostunut tekniikasta kuin kuvaamisesta, niin panostan kyllä myös kuvien lopputulokseen. Kuva on vasta hyvä silloin kun siinä on kaikki osatekijät mukana: hyvä tekniikka, hyvä kohde ja hyvä toteutus.

Eli sen raa’an tekniikan lisäksi minua kiinnostaa kuvaustekniikat. Eli miten sen oman vision pystyy siirtämään kuvaksi. Valokuvauksessa on paljon muitakin kuvaustekniikoita kuin se, että otetaan automaattitarkennuksella suorin jaloin ja aukko levällään kuva.

Thomas Edisonin suuhun on laitettu sanonta, että ”genius is 1% inspiration and 99% perspiration.” Tämä korostaa, että idea on vasta alku, mutta todellinen luova työ vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Täältä kautta oma kuvaamistapani tulee helpommin ymmärrettäväksi.

Eli lopullinen kuva on pieni osa siitä työstä minkä teen kaikkien kokeilujen eteen. Kun tietää miten asiat voi tehdä, niin silloin voi hyödyntää luovuutta. Tekniikka ei kahlitse kuvaamista vaan tukee sitä. Silloin voi kuvata muutenkin kuin pelkästään suorin jaloin ja aukko levällään.

Eli oma filosofiani kuvaamiseen on se, että haluan tietää paljon miten asioita voi tehdä. Ja sitten valitsen kyseisessä kuvaustilanteessa sopivan tavan. Tuo asia kylläkin vaatii sitä, että pitää kuvata paljon, tutkia asioita paljon ja pettyä monta kertaa. Sieltä löytyy hiljalleen ne työkalut joita tulee käyttämään aktiivisesti.

Ja tuo tutkiminen ja kokeilu on ohjannut minut ns. yleiskuvaajaksi. Tiedän milloin pystyn kuvaamaan ja myös sen milloin en halua kuvata. Käytännössä pystyn saamaan kohtuullista kuvaa lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tiedän myös milloin olen hyvä.

Eli oma kuvaamisfilosofiani lähtee siitä, että hyvä kuva syntyy osaamalla ja tuntemalla kuvaustekniikoita, sommittelua, värioppia ja myös näkemällä tilanne. Se ei ole sitä mihin kamera pystyy vaan sitä mihin kuvaaja pystyy.

Valokuvaus on mielenkiintoinen alue. Minua kiinnostaa se, että mitä valokuvatessa pystyy tekemään. Ja samalla olen generalisti eli haluan osata laajasti alueen. Yhteen kapeaan alueeseen keskittyminen ei ole minua varten.

Kari...