Kun syväterävyys ei riitä

Posted on by

Silloin tällöin tulee vastaan tilanteita, joissa syväterävyys ei riitä. Ei riitä vaikka kuinka himmentäisi. Silloin avuksi tulee focus stacking- tekniikka eli koostetaan kuva useammasta eri etäisyydelle tarkennetusta kuvasta. Ja koostamalla niistä yksi suurella syväterävyydellä oleva kuva. Tekniikka sopii makrokuvista maisemakuviin.

Focus stacking on valokuvaustekniikka, jossa yhdistetään useita eri tarkennusetäisyyksillä otettuja kuvia yhdeksi kuvaksi, joka on kauttaaltaan terävä. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen esimerkiksi makro- ja tuotekuvauksessa, jossa yksittäisellä kuvalla ei saada riittävää syväterävyyttä. Prosessi alkaa ottamalla sarja kuvia kohteesta eri tarkennuspisteillä, minkä jälkeen kuvat yhdistetään kuvankäsittelyohjelmassa, kuten Photoshopissa tai erillisessä focus stacking -ohjelmassa. Tuloksena saadaan kuva, jossa sekä etualan että taustan yksityiskohdat ovat tarkkoja, mikä tekee kuvasta huomattavasti selkeämmän ja visuaalisesti miellyttävämmän.

Focus stacking -kuvaus käytännössä tehdään näin:

  1. Aseta kamera jalustalle: Tämä pitää kuvien sommittelun samana.
  2. Säädä tarkennuspisteitä: Ota useita kuvia eri tarkennusetäisyyksillä niin, että ensimmäinen kuva on lähimpänä kohdetta ja viimeinen kauimpana.
  3. Pidä asetukset samoina: Vältä muuttamasta valotusta tai ISO-arvoa kesken kuvausten, jotta kaikki kuvat ovat yhtenäisiä.
  4. Yhdistä kuvat jälkikäsittelyssä: Käytä käsittelyohjelmaa, kuten Zerene Stackeriä, yhdistääksesi tarkennustasot yhdeksi kokonaisuudessaan tarkaksi kuvaksi.

Näin saat kuvasta sekä etualan että taustan teräviksi.

Focus stackingissä itse suosittelen yleensä käsitarkennusta, sillä se antaa tarkemman hallinnan tarkennustasojen välillä. Käsitarkennuksella voin pienin askelin säätää tarkennusta läpi koko kuva-alan, mikä on erityisen tärkeää, kun otetaan useita kuvia eri tarkennusetäisyyksillä. Teen tuon kuvaamisen usein ns. vintage-objektiiveilla koska niillä tarkentaminen on helpompaa.

Automaattitarkennus voi olla hieman nopeampi vaihtoehto, mutta siinä on haasteena se, että automaattitarkennus voi valita tarkennuspisteitä, jotka eivät etene tasaisesti kohteen läpi, varsinkin makro- ja lähikuvauksessa. Jos kamera kuitenkin tukee automaattista tarkennuspinoamista (focus bracketing), tämä voi olla hyvä kompromissi, sillä tällöin kamera tekee tarkennustasojen muutokset automaattisesti.

Ylläolevasta kuvasta näkee yhden ruudun syväterävyyden ja kuvasin lopullista kuvaa varten aukolla 4 parikolmekymmentä kuvaa. Näin sain kuvattua koko kuvalueen tarkaksi ja pinosin kuvat Zerene Stackerillä.

Lopullinen kuva sai sitten jälkikäsittelyn ja yhden uuden elementin ja siitä tuli seuraavan kaltainen. Eli kuva sai uuden rajauksen ja muistikirjan sivulle tuli uusi elementti.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…