Pari sanaa syväterävyydestä

Melkoisen usein eri valokuvauksen harrastepalstoilla kysytään samaa kysymystä. Kysymys koskee sitä, että millä saan taustan sumennettua kunnolla. Ja vastaukset kertovat yleensä aika samat objektiivit ja vastausta tehostetaan maininalla, että kuvaa aukko levällään.

Vastaus on omalla tavallaan oikea ja samalla väärä. Se vastaa kysymykseen millä saan taustan sumentumaan, muttei kuitenkaan kerro miksi se sen tekee. Ja aina vastauksen antama objektiivi ei tee sitä mitä halutaan.

Tai vaihtoehtoisesti tilanne johtaa uusiin ongelmiin. Tausta kyllä sumentuu, mutta sitten alkavat vaivaamaan tarkennusongelmat. Tai täydellä aukolla kuvatessa valoa on liikaa. Eli ratkaisu johtaa uudenlaisiin ongelmiin.

Tästä tullaan siihen, että syväterävyyden muodostumista ja ilmenemistä pitäisi hiukan ymmärtää. Ja myös hiukan sitä, että mitä tarkoittaa bokeh. Bokeh on laatutermi ja se kertoo kuinka kauniisti tausta sumenee.

Syväterävyyteen vaikuttaa muutama eri asia:

• Kennokoko
• Polttoväli
• Aukko
• Kuvauskohteen etäisyys
• Taustan etäisyys
• Tulosteen suuruus

Tässä postauksessa hiukan puhun tuosta kohteen ja taustan etäisyydestä. Se on aika olennainen asia syväterävyyden muodostumista ja myös sitä, että saa esim. maisemakuvan tarkennettua oikein.

Kohteen ja taustan etäisyys vaikuttaa hyvin paljon siihen miten esim. taustan saa sumentumaan määrätyllä aukko ja polttoväliyhdistelmällä. Pitkä polttoväli, lyhyt etäisyys ja suuri aukko on tehokkain tapa sumentaa tausta.

Käytännössä pitää pystyä arvioimaan että onko taustan sumentaminen edes mahdollista. Ja yksinkertainen tapa on opetella muutama yksinkertainen käsite. Yksi peruskäsite on ns. hyperfokaalinen etäisyys.

Hyperfokaalinen piste on tarkennusetäisyys, jolla saadaan maksimaalinen syväterävyys kuvaan. Kun objektiivi tarkennetaan hyperfokaaliseen pisteeseen, kaikki kohteet puolivälistä siitä äärettömään pysyvät terävinä. Tämä tekniikka on erityisen hyödyllinen maisemakuvauksessa, jossa halutaan saada sekä etualan että taustan yksityiskohdat tarkasti esiin.

Eli lähdetään pohtimaan asiaa eteenpäin. Itse kuvaan esim. Sony A6300– kameralla sekä myös Samyang 35/1.8 FE objektiivilla. Kameran ns. croppikerroin on 1.53 eli tuo vastaa täyskennomaailmassa54 millitä objektiivia eli ns. normaaliobjektiivia.

Eli tästä päästään maisekuvauksen ideaan eli jos halutaan täydellä aukolla ns. läpiterävä kuva, niin tarkennetaan noin 34 metrin päähän, jolloin kaikki 17 metristä eteenpäin on kohtuullisen tarkkaa.

Tuo samalla avaa sen ajatuksen, että mikäli haluamme saada taustaa sumentumaan, niin kohteen on hyvä olla lähempänä kuin 17 metriä. Ns. DOF- simulaattorilla kokeilee nopeasti sitä kuinka kaukana ihmisen pitää olla kuvatessa eli miten hän kuvautuu kennolle. Nopealla testillä vaakakuvassa ihmisen pitää olla noin neljän metrin päässä mahtuakseen kokonaan kuvaan.

Eli neljän metrin päästä syväterävyyslaskimella laskettu syväterävyys täydellä aukolla on noin metrin verran. Eli sen ulkopuolella ihminen ei enää aisti kuvaa terävänä. Ja kohteen etäisyyden kasvaessa myös taustan etäisyyden pitää alkaa kasvamaan, jotta se pysyisi epäterävänä.

Pidennetään polttoväliä hiukan

Itse kuvaan paljon myös minun toisella ns. luottopolttovälillä eli Samyang 75/1.8 FE:llä. Ja kun sillä lähdetään pohtimaan samaa asiaa. Eli kun miettii missä täydellä aukolla on ns. hyperfokaalinen piste sekä kuinka kaukana mallin pitää olla kuvaushetkellä, niin se avaa syytä taustan blurrauksen ja polttovälin vaikutuksesta.

Kyseisellä yhdistelmällä 170 senttinen malli pitää olla noin 9 metrissä vaakakuvassa. Ja samalla ns. hyperfokaalinen piste on noin 160 metrin päässä. Eli tämä kertoo hyvin sen, että tausta sumentuu tehokkaammin.

Kun näitä asioita hiukan tutkii, pohtii ja miettii niin ymmärtää miksi taustaa sumennetaan pitkillä polttoväleillä. Tai miksi kamera tarkennetaan maisemakuvauksessa äärettömän sijaan sinne johonkin hyperfokaaliseen pisteeseen eikä äärettömään. Ja myös senkin miksi tähtikuvauksessä tarkennetaan äärettömässä olevaan valopisteeseen.

Aika usein kun pohtii asioita millä– kysymyksen sijaan miten– kysymyksellä niin saa uudenlaista näkemystä kuvaamiseen. Oppii ymmärtämään miksi mikin asia tapahtuu niinkuin se tapahtuu ja pystyy myös soveltamaan asioita helpommin. Oppii ymmärtämään ettei ole yhtä ainoata tapaa vaihtoehtoa tehdä jotain asiaa.

Samalla oppii myös sen, ettei valokuvaus ole vain ennalta opeteltuja asetuksia vaan sitä että ymmärtää miksi asetukset ovat niinkuin ne ovat. Silloin oppii soveltamaan.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…