Potrettikamera

Tampereen valokuvausseuran studiolla on vanha ateljeekamera tuolta varmaan sadan vuoden takaa. Kamera on lähes täydellinen ja melkein kuvauskunnossa. Minua on pitkään kiehtonut se millaisia kuvia tuolla saisi. Kamerasta puuttuu muutama osa ja se vaatisi pientä fiksaamista.

Tuo kiehtoo minua siksi, että pohdin itselle vanhanaikaista ns. matkameraa 4×5″ formaattiin eli puurakenteista ja hankalasti käytettävää kameraa. Ja tuo potrettikamera kiinnostaa myös siksi, että sillä saisi kokeiltua hyvinkin suurelle negatiivikoolle kuvattuja kuvia.

Kameran suurin haaste on se, että siitä puuttuu muutama osa ja se vaatisi kevyttä fiksaamista. Ja myös se ettei objektiivissä näytä olevan mitään merkintöjä. Sen verran olen kokeillut sitä, että tiedän sen tarkentuvan ja kuvasin tähyslasilta digillä kuvan.

Yksi olennainen puuttuva osa kamerasta on ns. himmenninlevyt eli waterhouse stops– levyt. Eli niillä on aikoinaan suoritettu objektiivin himmentäminen. Ne on kyllä helppo valmistaa uudelleen, mutta asiaa helpottaisi se että tietäisi objektiivin polttovälin.

Polttovälin kyllä pystyy määrittelemään useammallakin eri tavalla kahdella kokeellisella ja yhdellä laskennallisella tavalla. ArtDecoCamera opastaa muutaman kätevän tavan polttovälin selvittämiseen.

Toinen ongelma tuossa kamerassa on filmikasettien kunto sekä kamerasta puuttuu yksi maski. Mutta ne ovat oikeastaan vaan käytännön ongelma, koska ne voi tehdä uusiotuotantona.

Tuo ateljeteekamera on sellainen pitkäaikainen ns. haaveprojekti eli haluan nähdä saisiko sillä kuvia. Kamerahan on seuran omaisuutta ja vaatisi aktiivikuvaamisessa jonkin verran paljon korjaamista. Mutta toisaalta sillä voisi olla kiva kuvata muutama iso paperi- ja filminegatiivi.

Toinen syy tuon tutkimiselle on se, että jos skaalaisin tuon pienempään kokoon, niin voisi tehdä samalla periaatteella toimivan pienemmän matkakameran. Itseltä voisi löytyä osat 4×5 tai ehkä isompaan filmikokoon pystyvälle kameralle. Sellainen historian havinasta muistuttava kamera voisi olla kiva retkikamerana.

Ja ehkä yksi paha pelko on se, että entä jos noiden tutkiminen ja kokeileminen vie omaa kuvaamista kohti vanhoja tekniikoita kuten märkälevytekniikkaa. Toisaalta se sopisi hyvinkin eläkeharrastukseksi.

Tämä on taas tälläinen pitkän ajan haave ja haaste. Jonain päivän kuvaan tuolla yhden tai kaksi kuvaa. Ja sitten olen taas täyttänyt yhden ns. bucket listalla olevan asian pois. Ja voin etsiä seuraavan haasteen.

Kari…