Studiomakron anatomiaa

Kuvaan aina väliin ns. studiomakroja eli kohtuullisen suurenoksella kuvattuja makroja. Niissä melkein aina on tekniikkana focus stacking eli kuvataan useampi kuva eri tarkennustäisyyksiltä ja koostetaan niistä yksi aika hyvällä syväterävyydellä oleva kuva.

Mutta miten tuollainen kuva otetaan. Prosessi on oikeastaan aika yksinkertainen eli pääsääntöisesti kuvaan kuolleita hyönteisiä, koska elävien kanssa ei oikein pääse noihin suurennussuhteisiin. Kuvaaminen on myös osittain tekniikkalaji, koska tuolla vaaditaan väliin laitteita joita ei ihan kaikille kuvaajilla ole.

Oma kärpäskuvaamo koostuu tällä hetkellä vanhasta Canon 550D:stä, erilaisista objektiiveista, valoista sekä ns. siirtokelkasta. Noita pinoamiseen tarkoitettuja stacking railejä saa ostettua noin 150 lähtöhinnalla ja hinta kasvaa tarkkuuden lisääntyessä. Esim. Mjkzz.de- kaupasta saa tuollaisen automatisoidun kiskon juuri tuohon hintaan. Se on hihnavetoinen ja sitä suositellaan alle 5x suurennoksille.

Oma kiskoni on tehty alunperin muuhun tarkoitukseen käytetystä laitteesta ja tuo painava sekä hyvin tarkka. Sen ohjaus tapahtuu askelmoottorilla ja Arduinolla. Eli laitteeni on omaa tekoa ja sen yhden askeleen pituus on alle 1/100 milli.

Mutta kuinka tuollainen pinottu makro kuvataan. Se on oikeasti aika yksinkertaista ja vaiheet ovat seuraavat:

• Etsitään joko kuollut hyönteinen tai pakastetaan elävä
• Huolitellaan hyönteinen kuvaamista varten
• Asetellaan hyönteinen ja valot kuvaamista varten
• Kuvataan riittävä määrä kuvia
• Esikäsitellään ne Photoshopilla pinoamisohjelmaa varten
• Pinotaan kuvat asianmukaisella pinoamisohjelmalla esim. Zerene Stackerillä
• Jälkikäsitellään kuva

Hyönteisten kerääminen

Jotta hyönteisiä pystyisi kuvaamaan suurilla suurennoksilla, niin valitettavasti joutuu kuvaamaan kuolleita hyönteisiä. Ja niiden löytämiseksi on kaksi tapaa. Eli joko pitää löytää kuolleita hyönteisiä tai sitten kerätä muutama elävä ja tappaa ne. Jälkimmäinen tapa tuntuu ikävältä, mutta mutta aina voi pohtia montako hyttystä tappaa kesässä.

Itse pyrin löytämään tai keräämään hyönteiset vasta loppukesästä tai alkusyksystä eli kerään niitä väliin varastoon. Ja aika usein minulla on kuvaamista varten kärpäsiä, ampiaisia tai muita tämän kaltaisia. Ja väliin myös saan lemmikkieläinkaupasta kuolleita koppiksia tms.

Ja olen tullut tulokseen, että jos ammattilaiset suosittavat pakastamista, niin uskon heidän suosituksiaan eli pakastan hyönteiset kuvaamista varten.

Tämä on ehkä se haastavin kohta eli pohtia miksi tappaisin hyönteisiä kuvaamista varten. Toisaalta sitten pitäisi välttää muutenkin samasta touhusta. Eli jättää ampiaiset, makäräiset jne henkiin.

MUAH eli hyönteisen saaminen kuvauskuntoon

Seuraava vaihe on saada hyönteinen kuvauskuntoon. Ne ovat yleensä melkoisen roskaisia ja niitä joutuu asettelemaan, jotta ne näyttäisivät luonnollisilta. Ja kuvauskuntoon saattamisessa voi tarvita pensseleitä, puhaltamista ja vaikka hyönteisen pesua.

Tyypillisesti hyönteinen näyttää tuollaiselta pakkasesta tulon jälkeen eli se on yllättävän roskainen. Ja sitten vain putsataan niitä. Esimerkiksi extreme macro uk- sivustolla suositellaan mm. pieniä pensseleitä, ultraäänipesureita tai DIY- mallista pesupalloa homman hoitamiseksi. Itsellä on mm. teepallosta tehty pieni pesupallo käytössä.

Valot ja asettelu

Hyönteisten putsaaminen ja sen laittaminen kuvattavaksi on tämän prosessin vaikein alue. Valaisu on kuitenkin se vaikein alue tässä kuvaamisessa.

Valaisun voisi tehdä niin, että työntää hyönteisen valotelttaan ja se on siinä. Tasainen varjoton valaisu. Itse kuitenkin yritän hiukan saada valaistua hiukan paremmin ja se on pienen pieni haaste. Kohteet on pieniä ja valaisussa saa hiukan tehdä töitä.

Tämä on se alue, jossa itsellä on paljon tekemistä eli siinä että saa hyviä VALOkuvia eikä vain teräviä kuvia.

Kuvaaminen

Kuvaaminen on aika mekaaninen toimentpide. Valitaan suurennossuhteen perusteella käytettävä objektiivi ja lasketaan ns. safe step eli paljonko kamera saa liikkua kuvien välillä. Ja sitten katsotaan lähtö- ja lopetuskohta. Ja laitetaan kamera pinon aloituskohtaan ja sen jälkeen kamera liikkuu ja kuvaa automaattisesti tarvittavan määrän kuvia jälkikäsittelyä varten.

Yhden kuvan syväterävyys voi näyttää tältä eli siksi oikean askelpituuden määrittäminen on tärkeää. Ja suuremilla suurennoksilla kuvien määrä voi olla satojakin.

Lopputyöstö

Itse teen lopun niin, että ensimmäisessä vaiheessa teen Adoben Camera Raw- ohjelmistolla kaikille kuville perussäädöt ja talletan kuvat tiff- muotoon. Seuraavaksi vien kuvat pinoamisohjelmaan ja teen siellä kuvien pinoamisen. Siellä muutamasta tai sadoista kuvista luodaan yksi syväterävyydeltään suuri kuva.

Itsellä on ollut pieni tauko näiden kuvien kanssa, mutta talven aikana ajattelin saada rakennettua uudet valot sekä hiukan muutakin. Ja samalla kokeilla noita hiukan suurempia suurennoksia.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…