Flashes – välähdyksiä maailmalta

Kävelin muutaman päivän kameran kanssa sekä Helsingissä että myöskin Tukholmassa. Katselin maisemia, ihmisiä ja kuvauskohteita. Ja myös mietin miten kuvaan kuviani. Se on ollut pidemmän aikaa pohtimisen alla, koska haluan kehittyä kuvaajana. Mietin, että olenko ns. näppäilijä eli kuvaan kaikkea mielenkiintoista vai onko minulla todellisuudessa joku punainen lanka kuvaamisessa mukana.

Puhun joskus ADHD:sta ja siitä, että reagoin hyvin helpolla erilaisiin ärsykkeisiin. Se helpottaa mm. makrokuvaamista, koska löydän aika helpolla hyönteisiä. Se on varmaan vihje siitä, että entisaikaan olisin ollut hyvä metsästäjä.

Toisaalta olen hiukan kuin Lokki Joonatan. Hänhän opetteli taitavaksi lentäjäksi ja oli hiukan hyljeksitty, koska lokkien mielestä lokit lentävät syödäkseen. Se on hiukan kuin sama, että valokuvaajat kuvaavat saadakseen hienoja kuvia.

Vaikken asu uloimmilla luodoilla, niin tunnen väliin että kuljen omia polkujani. Kuvaan oikeastaan pieniä välähdyksiä elämästä. Joskus ne ovat kuvia hyönteisistä ja väliin vaikka kerjäläisiä. Ne ovat niitä pieniä välähdyksiä maailmalta. Joskus siitä erilaisesta elämästä.

Olen myös viimeaikoina pohtinut, että miksi väliin esitelmöin ja mitä silloin haluan antaa. Haluanko antaa muille saman maailmankuvan valokuvauksen osalta vaiko jotain muuta. Ajattelen usein niin, että opettajan tehtävä ei ole antaa toiselle omaa maailmankuvaansa valmiina, vaan auttaa tätä näkemään, että vaihtoehtoja on olemassa. Ja tämä on vaikea asia koska en voi opettaa muita näkemään välähdyksiä, mutta voin kyllä opettaa tekniikan niiden kuvaamiseen.

En pysty opettamaan sitä kuinka näen pieniä välähdyksiä tai outoja yksityiskohtia kävellessä. Mutta pystyn kyllä kertomaan siitä mitä kamera-asetuksia käytän tai miten sommittelen kuvan. Maailma on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Ja usein niiden yksityiskohtien tallettaminen vaatii samaa kuin Lokki Joonatanilla. Harjoittelua, tutkimista ja ihmettelyä. Ja väliin myös sitä, että mennään omassa kuvaamisessa muualle kuin sille tutulle ja turvalliselle alueella. Ei kuvata välähdyksiä vaan kuvataan vaikka sarjaa Lost in Reflections.

Välähdyksiä on kyllä helppo kuvata. Ensin opetellaan tekniikka kuinka niitä kuvataan. Ja seuraavaksi aletaan etsimään niitä. Kun hetken etsii, niin samaan sarjaan kuuluvia kohtauksia löytää helposti. Turistit näyttävät turisteilta ja kulkevat peräkanaa nähtävyydeltä toiselle.

Tai voi keskittyä pukeutumiseen. Aina löytyy ja näkee hyvää ja huonoa pukeutumista. Pitkin kaupunkia voi nähdä tyylikkäitä miehiä nai naisia. Joillakuilla asu saattaa olla 80- luvun tuulipukutyyliä tai sitten itämaiset vihahteet piristävät asua.

Toisaalta kun katselen näitä kuvia, niin olen aika tyytyväinen. Kahta kuvaa lukuun ottamatta kaikki muut kuvat on kuvattu 4-5 tunnin sisällä Helsingin keskustassa. Olen käsittääkseni oppinut hiukan näkemään erilaisia välähdyksiä ja saan kameran tottelemaan tahtoani.

Kuvista lokki on kuvattu laivan kannelta ja heijastuskuva Tukholman Slussenilta. Muut kuvat on kuvattu Helsingin keskustasta.

Lokki Joonatanin kirjan alussa päähenkilö lokki Joonatan harjoittelee taitolentoa. Muut lokit pitävät tätä luonnonvastaisena; lokki lentää syödäkseen. Tämä on vähän sama asia kuin valokuvaus monelle. Valokuvaajat pitävät kuvaamista itselleen luonnonvastaisena: valokuvaaja kuvaa saadakseen arvostusta.

Kuvasin tällä kuvausreissulla itselleni. Eli halusin nauttia valokuvauksesta ja saada kuvia joista itse pidän. Kuvien tarkoituksena ei ole saada FIAP- tasoista kuvaa tai näyttelykuvia seinälle. Ei edes kuvia seurakilpailuun. Vaan tarkoitus oli kuvata pieniä ja kummallisia näkymiä. Siis sellaisia lokki Joonatanin taitolentoharjoituksia ulkoluodolla.

Kuvasin matkalla ratikoita, ihmisiä ravintolassa ja filmille yleismaisemaräpsyjä. Aika paljon ns. turistikuvia ja kuvasin puhtaasti itselleni. Tuo aloituskuvassa oleva presidetti Stubbin kuvakin oli sellainen, että halusin nähdä pystynkö tuohon. Kuvattu hankalasta paikasta, liian läheltä ja hyvin nopeasti. Se oli hiukan kuin lokki Joonatanin silmukkaharjoitus. Pystyykö lentäessä tekemään silmukan tai pystyykö ohiajavasta autosta kuvaamaan prsedentti Stubbin.

Mielenkiintoinen reissu ja mielenkiintoisia kuvia. Parasta reissussa oli se, että pitkästä aikaa nautin kuvaamisesta. En kuvannut näyttelukuvia ja muistikuvia reissusta. Kuvaaminen ei ollut vakavaa.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…