Muutama sana mallin kuvaamisesta

Kuvailen väliin oppimismilessä selfieitä. Tämän tekstin aloituskuva on juuri tälläinen eli kokeilin kotona jotain pikku juttua. Olen myös ollut pitkin viime syksyä ja talvea TVS:n eli Tampereen valokuvausseura RY:n matalan kynnyksen studiotutustumisissa mallina.

Kyseisissä tapahtumissa on ollut tarkoituksena tutustua matalalla kynnyksellä studiokuvaamiseen, valoihin ja tekniikkaan. Eli päästä sisälle studiossa kuvaamiseen. Itse olen istuskellut mallina osin siksi, että näen miltä mallista tuntuu ja mitä asioita pitäisi huomioida.

Mallina istuessa on oppinut ymmärtämään muutamia asioita, joita kuvaajille opetetaan. Yksi niistä on se, että ohjataan mallia selvällä tavalla. Eli kerrotaan mitä halutaan. Kerrotaan selvästi ja ymmärettävästi mitä halutaan. Niinkin yksinkertainen asia kuin kääntymisen suunta on yllättävän vaikea koska malli saattaa olla peilikuvana kuvaajalle. Käänny oikealle ei välttämättä tarkoita kääntymistä kuvaajan haluamaan suuntaan.

Esim. joku on ohjannut katseen suunta hyvinkin yksinkertaisella tavalla: Katso minun kättä. Silloin tiedät mitä kuvaaja haluaa. Vaikka olen itse istuskellut vain baarijakkaralla, niin silloinkin olen usein todennut itsekseni ettei malli ole mikään ajatustenlukija.

Toinen asia on se, että jos olisin mallina muutoin kuin harjoituksissa, niin tekniikan kanssa säheltäminen laskisi minun osalta mielenkiintoa saada hyvä lopputulos. Eli jos näkee ettei kuvaaja ja mahdollinen assari osaa käyttää tekniikkaa, niin silloin miettii että mitäköhän lopputokseksi tulee.

Itse olen sitä mieltä, että hyvän kuvaussilmän lisäksi myös tekniikka pitää hallita. Eli jos mallina ollessa tuntuu siltä, että kuvaaja haluaa vain olla studiokuvaaja, niin silloin mallinkaan ei tarvitse onnistua.

Näissä meidän matalankynnyksen kuvaussessioissa tämä asia on otettu huomioon eli myös malli on tiennyt etteivät kuvaajat aina hallitse tekniikkaa.

Kolmas hyvä ohje on se, että muistaa näyttää väliin mallille kuvia. Se lisää keskusteluyhteyttä ja malli tietää millaista jälkeä on syntymässä. Ja tarvittaessa voidaan keskustella mihin suuntaan ollaan menossa.

Ja noiden kolmen pointin lisäksi kannattaa muistaa yksi pikku juttu.

• Älä ikinä koske malliin ilman lupaa.

Mallikuvaamisessa malliin ei saa koskea ilman lupaa, koska kyse on henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamisesta, turvallisesta ilmapiiristä ja ammattimaisesta käytöksestä. Fyysinen kosketus ilman suostumusta voi tuntua mallista epämiellyttävältä ja rikkoa luottamuksen. Lainsäädäntö ja eettiset säännöt tukevat tätä periaatetta. Ohjeistus on: ohjaa sanallisesti, älä koske – ja jos koskettaminen on välttämätöntä, kysy lupa selkeästi.

Itselle tuo sääntö on aika tärkeä. Minua ei häiritse vaikka joku koskee minua. Mutta minua häiritsee se, että koskeminen tehdään ilman lupaani. Eli haluan valita ne ihmiset, jotka saavat koskea.

Tälläisiä ajatuksia on syntynyt tuolta kuluneen vuoden ajalta. Ja minusta jokaisen mallikuvausta tekevän tai siitä haaveilevan olisi hyvä harjoitella myös mallina olemista. Se avaa silmät sille millainen on hyvä kuvaaja.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…